Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.12.25 07:13:18

En saa kiitosta, positiivista palautetta tai kehuja lähes koskaan. Kosketus tuntuu väkinäiseltä, seksiä on mutta se on suorittamista, intohimo puuttuu miehen puolelta. Koen että olen tullut aivan itsestäänselvyydeksi hänelle.

Viimeksi kun oli lomalla kavereiden kanssa, soitti minulle pikku hiprakassa ja kehui maasta taivaisiin, sanoi että arvostaa ja rakastaa minua ihan älyttömästi. Ehdotin varovasti, että hän voisi välillä näyttää sitä myös arjen keskellä selvin päin eikä vaan pari kertaa vuodessa kun on ottanut rohkaisuryypyn. Harmitteli, että todellakin pitäisi tehdä niin.

Sitäkö tämä just on, ettei jotenkin "uskalla" kohdata herkkiä tunteitaan selvänä? Onko kellään muulla tällaista miestä? Kumpi on se totuus, se miltä arki minusta vaikuttaa ja tuntuu vai se mitä mies väittää kun on rentoutuneessa mielentilassa?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   28.12.25 08:26:58

Harmi homma että teillä on tällainen tilanne. Itsellekin valitettavan tuttua.

Pystytkö keräämään rohkeutesi ja kysymään asiasta suoraan mieheltäsi? (Kun hän on selvinpäin!) Meillä se ainakin havahdutti, koska mies ei ollut tajunnut vajonneensa tuollaiseen itsestäänselvänä pitämisen tilaan. Nyt yritämme yhdessä luoda yhteyttä takaisin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta pääasia on että olen saanut sanoitetuksi hänelle oman riittämättömyyden tunteeni. Ja että suhde tämmöisenään ei riitä minulle!

Mielestäni tärkein totuus tässä on se, miltä sinusta tuntuu ja se tunne ei ole tällähetkellä sellainen, jonka kanssa pitäisi suostua elämään. Sinä olet arvokas ja sinun kumppanisi pitää se näyttää, ihan joka päivä! Jos tämä mies ei ole valmis tekemään töitä sen eteen, hän ei ole sinulle oikea ihminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.12.25 08:28:33

Täysin sama mutta mies ei juo alkoa joten en kuule niitä sanoja milloinkaan.

Lähettäjä: Red 
Päivämäärä:   28.12.25 08:56:19

Keskustelun paikka. Siis ihan sellaisen aikuisen oikean keskusteluhetken, ei minkään ohimennen kiireen keskellä tai tunnekuohuissa asian mainitsemisen. Istutte alas ja puhutte, ilman syyllistämistä tai mitään väittelymentaliteettia. Sinun on oltava silloin myös valmis kuuntelemaan ihan aidosti. Joillain vaikkapa esim lapsuudenkokemukset tekee tuollaista, että tunteiden osoittaminen on vaikeaa, paitsi kännissä kun ne mielen luomat estot tippuu pois.
Puhukaa aikuiset ihmiset!!