Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:24:41

Jos soitat jollekin (ystävälle, sukulaiselle, perheenjäsenelle) ja hän vaikuttaa kiireiseltä, vastailee vain lyhyesti, ei oma-aloitteisesti jatka juttua jne... Niin jatkatko silti soittajana sitä puhelua?? Jos jatkat, niin miksi ihmeessä?

Mun äiti on tällainen, ettei osaa tulkita yhtään toista ihmistä. Tai osaa, muttei välitä eikä kunnioita. Joudun usein itse katkaisemaan puhelun, kun ei kuuntele. Selittää vain omaa asiaansa.

Vastaan aina sen vuoksi, että 'mitä jos jotain onkin sattunut ja on hätä'. Jos olen pahassa paikassa tai kiireinen, saatan sanoa että kerkeän puhumaan 3 minuuttia, mutta sitten pitää mennä, niin äiti vaan jatkaa silti niin kauan, kunnes itse lopetan puhelun.

Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa?

PS. Sitä odotellessa, että aloittaja haukutaan töykeäksi... :D

Voisin puhua äitini kanssa mieluummin vaikka 5 kertaa viikossa, jos puhelut olisivat max 3-5 minuuttia kerrallaan Mutta ei kun kerralla saattaa paasata tunnin putkeen, siinä samalla haukkuu miehensä ja avautuu kaikesta mikä on väärin hänen mielestään. Ei välttämättä kysele minulta mitään koko tunnin aikana. Haluaa vaan että joku ottaa vastaan sen avautumisen. Ei kuuntele neuvoja eikä ohjeita.

Joudun nykyään vähintään joka toinen kerta lopettamaan puhelun yllättäen sanomalla, että mun pitää nyt lopettaa, moikka. Ei siis kuuntele ensin niitä ''varoituksia'', että 'mun pitäs hei kohta mennä' jne. Siksi on pakko tehdä noin.

Lähettäjä: Saimi 
Päivämäärä:   25.12.25 10:29:08

No mä en vastaa kiireisenä. Laitan kyllä viestin heti kun mahdollista ja kysyn onko asia tärkeä, jos ja kun ei, kysyn voinko soittaa myöhemmin ja koska.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:33:27

Saimi: Ymmärrän pointin. Mä kuitenkin koen, että pakko hoitaa mieluummin heti alta pois se pakollinen paha, eli puhelu. En oikeasti jaksaisi äidin kanssa puhua, mutta ei ole sydäntä jättää vastaamattakaan. Jaksaisin paremmin noita LYHYITÄ puheluita, mutta joka kerta se on tunnin setti, jos en itse vedä rajoja.

Ihan hiton raskasta aikuisena vetää joka kerta uudestaan rajat äidille. En halua välejä katkaista todellakaan, mutta haluaisin vain että äitikin ajattelisi joskus toisen näkökulmasta...

Lähettäjä: Saimi 
Päivämäärä:   25.12.25 10:35:07

Ei ne välit katkea jos et heti vastaa. Siitähän äiti voisi oppia kun muutat käytöstä.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:35:17

Nykyään lähes joka kerta, kun näen, että ''äiti soittaa'', niin tulee ensin huokaisu ja sellainen ''eikä...'' -fiilis ennen kuin vastaan.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:37:36

Olen sanonutkin äidille, että olen enemmän viesti-ihmisiä kuin puhelimessa puhuja. En puhu kavereidenkaan kanssa pitkiä puheluita. Meillä on kyllä äiti + tyttäret -viestiryhmä, ehkä pitää painottaa että viestien kautta on mukavampi puhua.

Mutta kun viestien kautta ei voi avautua huonosta parisuhteestaan jne... :D Ne asiat täytyy paasata tunnin puhelulla aina säännöllisesti.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   25.12.25 10:47:48

Et voi vastuuttaa muita toimimaan haluamallasi tavalla tai lukemaan ajatuksiasi. On siis omalla vastuullasi ilmaista, mikäli puhelun hetki on sopimaton, eikä passiivis-agressiivisesti vai vaieta tai töksäytellä vastauksia. Miksi edes vastaat, jos tiedät, ettet voi tai halua hetkeä enempää puhua? Laita viesti, että nyt ei ehdi ja soitat parempana aikana. Äitisi käytös olla kuuntelematta selviä sanoja "Nyt en ehdi enempää, täytyy lopettaa" on taas hänen ongelmansa. On ihan ok katkaista puhelu, jos toinen ei kuuntele tai ymmärrä selvästi ilmaistua viestiä tarpeesta lopettaa. Muut asiat sinun ja äitisi dynamiikassa taas eivät liity otsikon aiheeseen millään tavalla.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:51:28

Ehkä jatkossa jätän vaan vastaamatta ja sanon, että laita viestiä.

Yleensä vastaan siis sen takia, että mitä jos onkin joku hätätilanne. Ja yleensä kerkeän kyllä pari minuuttia puhumaan koska tahansa (töissäkin), mutta äiti ei kuuntele tätä vaan jatkaa sen tunnin, ellen itse vedä rajaa.

Äiti on reilu kuuskymppinen, odotan ''innolla'' mitä tulevat vuodet ja vuosikymmenet tuovat tullessaan...

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 10:53:11

''On siis omalla vastuullasi ilmaista, mikäli puhelun hetki on sopimaton, eikä passiivis-agressiivisesti vai vaieta tai töksäytellä vastauksia.''

Ja siis tähän piti vielä sanoa, että KYLLÄ, ilmaisen heti puhelun alussa että ''mulla on just tässä ruuanlaitto menossa, pari minuuttia voin puhua'' tms. mutta äiti ei tosiaan kuuntele. ''Joo, mul on yks juttu vaan'', eli tunnin setti valitusta.

Ennen siis kuuntelin sen koko tunnin paasausta, mutta viime vuodet olen keskeyttänyt puhelun nopeasti.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 11:03:02

Jos mä soitan vaikka kaverille, joka sanoo että ''oon just kaupassa'', niin kerron asiani lyhyesti ja lopetan puhelun. Ei tulisi _mieleenkään_ jäädä jaarittelemaan vartiksi, kun toisen ostokset odottaa kärryssä ja on vaikka siellä hälyisessä kaupassa.

Miksi jotkut eivät tajua tällaisia yksinkertaisia asioita? Toisen oman tilan kunnioittamista? Miksi joillekin aikuisille ihmisille täytyy uudestaan ja uudestaan vetää rajat ja kertoa, ettei ole ok tehdä niin kuin tekee??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.12.25 11:26:31

Jos ei ole aikaa puhua puhelimessa, niin silloin ei vastata puhelimeen. Jos soitan jollekin ja hän vastaa, niin tottakai oletan hänellä olevan aikaa puhua, hänhän vastasi. Jos vastaaja ilmoittaa kättelyssä, että hänellä on vain pari minuuttia aikaa, niin pidän vähän hölmönä että hän ylipäänsä vastasi, mutta totean sitten hänen puolestaan että soitellaan paremmalla ajalla.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 11:29:47

. Joskus voi olla vain joku lyhyt asia, jonka ehtii hyvin puhumaan siinä parissa minuutissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.12.25 11:34:14

Lyhyet asiat hoidetaan viestitse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.12.25 11:37:41

Samastun aloittajaan mutta niin, että kuvio on toisinpäin.

Ongelmahan on siinä, ettei sitä jaaritusta jaksaisi kuunnella ikinä. Oli aikaa tai ei.

Lähettäjä: kiireiseltä 
Päivämäärä:   25.12.25 11:40:17

''Samastun aloittajaan mutta niin, että kuvio on toisinpäin.

Ongelmahan on siinä, ettei sitä jaaritusta jaksaisi kuunnella ikinä. Oli aikaa tai ei.''

- No siis... enhän minäkään sitä oikeasti jaksa kuunnella. Toki sitten, jos on oikeasti joku huolen aihe, kuuntelen kyllä ja tarvittaessa neuvon. Mutta pointti on siinä, että tämä sama aihe on edelleen 10 vuoden päästäkin vielä mukana, eikä mikään ole muuttunut. Ei mikään. Silloin menee hermo.

Itse olen toiminnan ihminen, jos joku asia on omassa elämässäni huonosti, teen sille jotain ja that's it. En jaksaisi paasata kymmentä vuotta kenellekään, tekemättä muutoksia.