Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.12.25 21:21:39

Seurustelua kohta vuosi takana. Miehessä ei mitään vikaa ole, on huomioonottava, uskollinen ja muutenkin sopiva kumppani. Alussa olimme aika paljon toisissamme kiinni ja näimme usein, ikäväkin ehti helposti tulla.
Nyt viime aikoina olen huomannut etten tavallaan edes kaipaa hänen seuraa. Tosin meillä oli vasta pidempi pätkä ettei nähty ja siihen ehti tottua ettei hän luonani ole, mutta viihdyin todella hyvin ihan omissa oloissani. Kyllä meillä mukavaa oli sitten kun taas näimme, silti jotenkin tuntuu, että olisin varmaan yhtä onnellinen sinkkunakin kuin nyt suhteessa. Ero ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä. On kuitenkin mukavaa kun on joku, jonka kanssa jakaa arkea. Kuuluuko nämä tuntemukset suhteen arkistumiseen?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.12.25 21:26:56

Ei kai parisuhteessa ole kyse siitä, että ei olisi tyytyväinen sinkkuna, vaan että kumppanin kanssa on hyvä olla. Se on merkki jostakin, jos sinkkuutta ja yksinoloa alkaa kaipaamaan ja muistelemaan ja toivomaan jatkuvasti, mutta se, että ei hajoa kappaleiksi kun kumppani on reissussa on vaan normaalia aikuisten elämää. Tuoko mies positiivisia asioita ja tunteita elämääsi? Onko ikävä ainoa mittari, jolla suhdetta voi arvioida?

En koskaan kärsinyt sinkkuudesta, mutta se ei tarkoita, että parisuhteeni olis huono.

Lähettäjä: Luvve 
Päivämäärä:   21.12.25 22:39:35

Oma suhteeni arkistui siinä vuoden/puolentoista kohdalla, välimatkaa n. 3h ja vietämme silti suurimman osan viikonlopuista yhdessä. Olen itsenäinen ja nautin viikoista, kun saan puuhastella omia juttujani rauhassa. En enää tunne ikävää, mitä tunsin silloin ensimmäisen puolen vuoden aikana. Jos kumppanin kanssa olo tuntuu hyvältä eikä se "ahdista" jo etukäteen, niin sanoisin että kuulostaa vain aikuisten parisuhteen arkistumiselta :)