|
Lähettäjä: Ei omalla
Päivämäärä: 20.12.25 12:17:40
en.
Törmäsin vähän aikaa sitten tähän low effort -vanhempi termiin, ja on ollut kyllä silmiä avaavaa. Olen aina miettinyt, mikä minussa on vikana kun asiani eivät tunnu kiinnostavan yhtään äitiäni. Enkä koskaan tunnu olevan riittävän hyvä. Minulta ikäänkuin odotetaan paljon, mutta saavutukseni eivä kiinnosta. Eivätkä kuulumiseni jne. Paitsi siinä mielessä että voi ulospäin esittää meidän olevan läheisiä ja kertoilla asioitani eteenpäin.
Tänään alkoi oikein pitää vihaksi kun ymmärsin, miten tuo low effort on vaikuttanut ihan perusasioihinkin (olen siis vuosikausia kertonut itselleni tarinaa siitä, kuinka hyvä äiti hän on ja huolehtinut meistä jne uhriutuvana yh:na. No, se on HÄNEN narratiivinsa, jonka olen vain kiltiksi koulutettuna omaksunut).
Perusasiat: esim. henkilökohtaiseen hygieniaan liityviä asioita ei oikein opettanut, eikä edes maksanut juuri niitä. Oli sitä mieltä että lapset/teinit eivät tarvitse deodoranttia, ei edes siinä vaiheessa kun urheilin teininä parit treenit päivässä. Treenivaatteita ei oikein saanut pestä kuin maks kerran viikkoon, vasta omaan kotiin muuttaessa opettelin pesemään ne oikeilla aineilla, joka treenin jälkeen niin, ettei haju tarttunut. Kuukautissuojiakaan ei suostunut maksamaan, ainoa vaihtoehto oli käyttää samoja paksuja, halpoja vaippoja kuin hän (todella kamalat esim. urheillessa). Ostin sitten esim. tamponeja rahoilla, joita sain koirien ulkoiluttamisesta.
Äitini on aina ollut oikea hikihaisuli, selitti vain sen johtuvan siitä, että tekee fyysistä työtä. Nyt eläkkeellä selittää, että on allerginen (kaikille) dödöille. Luulen että peseytyminenkin on vähän niin ja näin. Lisäksi olen saanut häneltä jalkasienen!!! Koska en teininä/ nuorena ymmärtänyt asiaa ja käytin niitä talouden ainoita kynsisaksia, tietysti kylpytiloja jne. Hampaidenpesuja ei vahtinut mitenkään, hammastahnaa ja harjan sentään osti jokaiselle lapselle omat.
Ja kyse ei ole siitä, että näihin ei olisi ollut rahaa -häntä ei vain kiinnostanut, eikä kiinnosta :( Muita ihmisiä kohtaan on hyvin arvosteleva ja esim. yhdellä lääkärillä ei halua enää käydä, koska lääkärillä oli rasvainen tukka (äitini hiukset ovat kuivat ja pesee ne maks. kerran viikossa).
Onko muilla kokemusta tällaisesta. Vähän jopa harmittaa, ettei kukaan ole puuttunut asioihin ja olen joutunut itse tajuamaan ja opettelemaan kaikki normaalit asiat. Äitini kotipaikassa mummolassa asiat olivat toki vielä huonommin: sisälle ei tule juoksevaa vettä, sauna lämmitettiin kerran viikossa ja peseytyivät silloin. Ulkohuussi. Että kai olen lapsena jotenkin luullut, että meillä on asiat hyvin kun on suihku, vesivessa jne kerrostalon mukavuudet.
|