|
Lähettäjä: Rauhallinen
Päivämäärä: 19.12.25 21:27:04
Olen taas mokannut. Ei ole maailmaa kaatava asia, mutten vaan jaksaisi aina toistaa samoja virheitä ja kun yritän muuttaa käytöstäni tulee joku muuttuja ja olen taas pilannut kaiken.
Sanoin pahasti ystävälle. Hän oli toiminut minun ja parin muun selän takana varmasti hyvää tarkoittaen mutta kuitenkin sekoittaen asiat. Kuten aina, tapani mukaan räjähdin ja kiukuttelin itsekseni. Viestillä ilmaisin ettei asiaa voi hoitaa näin ja että korjataan mahdollisimman pian.
Tiedän, että minun on helpointa kiukuspäissäni hoitaa asiat viesteillä, koska pystyn lukemaan viestit ja vastaukseni useampaan kertaan ennen lähettämistä ja näin ei tule sanottua pahasti (näin myös muistan ja pystyn jälkeenpäin tarkistamaan mitä on puhuttu).
Nyt kuitenkin jostain muusta asiasta puhuin tähän projektiin kuuluvan henkilön kanssa ja hän otti asian puheeksi. Kerroin, että haluan hoitaa asian viesteillä jos on nyt heti jotain hoidettava, mutta tämä henkilö lisäsi "järjestelijän" puheluun. Pystyin olemaan asiallinen kunnes toinen alkoi tyytyväisenä naureskella miten hän toimi näin ja nyt kaikkia ärsyttää. Siinä vaiheessa sanoin pahasti.
Myöhemmin hän laittoi ryhmään viestin missä kertoi ettei häntä kohdella näin ja miten on nyt loukkaantunut. Pyysin anteeksi ja otin (tottakai!) syyt niskoilleni, minähän siinä väärin olin toiminut.
Kuitenkin nyt on sellainen olo, että tässä on ihan riittävästi. Pisara meressä. Se viimeinen. Vastaavanlaiset tilanteet on toistunut aiemminkin ja huomaan etten mielelläni ole ihmisten kanssa tekemisissä oman käytökseni takia. Nepsy- ja mt diagnooseja löytyy, ne ei kuitenkaan saa olla syy huonolle käytökselle.
Fyysisiä ongelmia on myös, viime kuussa sain ortopediltä tuomion että molemmat nilkat tarvitsisi ISON leikkauksen joissa molemmissa on yli puolen vuoden toipumisaika. Useampia leikkauksia jo takana, ensimmäinen kun olin 14 ja viimeisin nyt tänä syksynä. Osa tapaturmien takia ja osa synnynnäisten vikojen takia.
Selvää on varmasti, etten ole työelämässä paljoa ollut joten teidän veronmaksajien pussista on mennyt kaikki terveydenhuoltokuluni ja elättämiseni.
Läheisiä ihmisiä on äiti ja veli, heidän takia olen täällä vielä. Koirani kuoli syksyllä.
On ollut paljon ahdistusta ja epätoivoa. Olen ajatellut että joulun vielä jaksan ja sitten lähden. Nyt on rauhallinen olo, jotenkin helpottunut.
Joulu vielä ja sitten järjestän asiat ennen lähtöä. En ole enää kenenkään murheena, en ole tuhlaamassa yhteiskunnan varoja ja happea, en ole pilaamassa kaikkea. Ikää on jo melkein 40.
Tulipa pitkä ja turha selostus. Nyt jään odottamaan haukkumista ja negatiivisia kommentteja, kannustusta joulun jälkeiseen.
|