Lähettäjä: muille? 
Päivämäärä:   19.12.25 19:24:56

Puoliso on jo vuosia sitten suhteen alussa ilmoittanut, että hän ei halua mitään lahjahössötystä, siis antaa joulu- tai syntymäpäivälahjoja ja sellainen on kuulemma muutenkin hänen mielestään turhaa. Selvä, en minäkään tietenkään hänelle ole mitään antanut, koska hän ei halua ja en saisi kuitenkaan vastaavasti samaa takaisin. Mutta omituista on se, että kuitenkin lahjoja vaihtelee sisarustensa kanssa ja kavereilleen pitää viedä joka joulu jokin suklaarasia tai vastaava.

Olen kysynyt, mutta ei kuulemma vain halua meidän kesken samaa. Helpommalla ja halvemmalla tässä toki pääsee itsekin, mutta onhan tuo nyt outoa että vastenmielisyys "lahjahössötystä" kohtaan koskee vain minua, vai eikö ole?

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   19.12.25 19:34:38

Itse vetäisin johtopäätökseni tuollaisesta. Siis rakastamani ihminen, joka sanoo rakastavansa minua, ei halua ostaa minulle lahjaa. Minulle tämä olisi turn off.

"Selvä, en minäkään tietenkään hänelle ole mitään antanut, koska hän ei halua ja en saisi kuitenkaan vastaavasti samaa takaisin."

Tätä en ymmärrä ollenkaan. Ostatko lahjan rakkaallesi vain siksi, että saisit sanan veroisen takaisin?

No, joka tapauksessa ajattelisin tuosta niin, että en ole lahjan arvoinen toisin kuin näemmä kaikki muut hänen elämässään. Miksi ihmeessä jatkaisin yhteiseloa tuollaisen kanssa? Toisaalta olet säännöt jo vuosia sitten hyväksynyt, myöhäistä se nyt on vuosien päästä valittaa. Olisit kertonut mielipiteesi silloin. Mutta olit tietenkin niin rakastunut ja valmis tekemään mitä vain myönnytyksiä pitääksesi miehen. Nyt on elettävä sitten sen mukaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.12.25 19:40:47

Uskoo, että puoliso ymmärtää, ettei tuo ole hänelle mitenkään mukavaa. Muille täytyy kuitenkin olla kohtelias ja antaa se joku lahja kun se nyt tuppaa jouluun kuulumaan.

Lähettäjä: Blööb 
Päivämäärä:   19.12.25 19:42:43

Onhan tuo voinut muille verkostoilleen ilmaista myös ettei väliä lahjarumbasta, mutta jos on ollut oman perheen tapana niin siitä on yksin vaikea irtautua ja on uusien ihmisten kanssa helpompaa aloittaa uusia toimintatapoja. En välttämättä pitäisi henkilökohtaisena loukkauksena.

Lähettäjä: muille? 
Päivämäärä:   19.12.25 19:43:11

"Selvä, en minäkään tietenkään hänelle ole mitään antanut, koska hän ei halua ja en saisi kuitenkaan vastaavasti samaa takaisin."

Tätä en ymmärrä ollenkaan. Ostatko lahjan rakkaallesi vain siksi, että saisit sanan veroisen takaisin?"

Kyllä haluan samaa takaisin. Miksi hänen pitäisi saada "enemmän" kuin haluaa antaa minullekaan?

"valmis tekemään mitä vain myönnytyksiä"

Itsehän sinä myönnytyksiä haluaisit kun ihmettelet miksen osta lahjaa sellaiselle, joka ei huomioi minua samoin. En tee myönnytyksiä, siksi en osta hänellekään lahjaa.

Lähettäjä: Gaer 
Päivämäärä:   19.12.25 19:44:38

Jos muille ostettu lahja on jokin suklaa tai vastaava lahja jota ei ns tarvitse ajatuksella valita, niin en murehtisi asiaa.

Jos kuitenkin muiden lahjoihin käytetään aikaa ja ajatusta niin ehdottomasti kertoisi paljonko arvostaisi minua.

Lähettäjä: Hei 
Päivämäärä:   19.12.25 19:49:18

No mitä valitat? Itsehän olet tuohon järjestelyyn suostunut!

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.12.25 19:56:23

Olisko kyse siitä, että puoliso ei oikeasti halua lahjoja/ ei välitä niiden antamisesta, mutta tiettyjen ihmisten kanssa se on "pakollista". Siis ei kehtaa olla antamatta, koska nämä ihmiset antavat lahjan kuitenkin kielloista huolimatta.

Joku kaverille viety peruskonvehtirasia ei minusta ole kovin kummoinen lahja. Jos sellainen viedään kun mennään kylään, en oikeastaan edes kutsuisi sitä lahjaksi vaan ihan vaan "viemisiksi" siis sellaiseksi pieneksi jutuksi mitä nyt viedään kun mennään kylään ja usein se konvehtirasia (tai suklaalevy tai viinipullo tai mitä näitä tyypillisiä viemisiä on) avataankin siinä vierailun yhteydessä. Se ei ole siis mikään harkittu lahja.
Ja minusta olisi tosi hassua vaihdella jotain perus konvehtirasioita puolison kanssa. Tai muita vastaavia muutaman euron "lahjoja". Aika turhaa.

Jos sisarusten lahjat on samaa luokkaa yksilöllisyydessä, enpä kauheasti murehtisi asiaa.