|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.12.25 09:47:58
Suomessa kaikki "ylemmät" saavat (tai joutuvat kestämään) erityis kohtelua. Muistan nuorena, kun olin isommassa firmassa töissä. Toimari oli tehnyt päätöksen, jota kritisoitiin alempana. Niinpä hän sitten päätti "kävrllä alakertaan" ja tulla katsomaan, että mitä päätös käytännössä tarkoittaa. Olin nuori ja aika vasta taloon tullut. Osasin kuitenkin hommani hyvin. Niinpä pomoni sanoi "x tulee tänne aamupäiväksi, ota hänet viereesi, kun teet töitä". Ei ollut hajuakaan, kuka on x, mutta suostuin. Trin sitten hommiani ja juttrlin, kuin kelle tahansa muulle. Poltin siihen aikaan ja kävin tupakkatauolla. Kun x lähti, muut tulivat järkyttyneinä sanomaan, että tiedänkö x:n olevan toimari ja ettei voi jutella niin rennosti ja käydä tupakalla, jod toimari on paikalla". En ymmärtänyt yhtään. Mukava tyyppi. Tavallinen ihminen. Saman olen huomannut nyt myöhemmin. Johtajia kohdellaan ihan eri tavalla firmoissa. Kun minusta tuli johtaja, niin kaikki rentous tuntui katoavan. En ollut enää yksi muista. Vaikka ihan se sama ihminen olen, kuin nuorena toimarille höpistessäni. Tupakkaa en enää polta, mutta muuten. Muiden silmissä en kuitenkaan selkeästi ole. Lapsemme harrastuksessa on yhden Suomessa merkittävän henkilön lapsi. Kaikki muut vanhrmmat kälättävät siellä odotellessa, mutta näille uskaltautuu vain harva puhumaan. Vaikka ihan tuntuvat tavallisilta ja mukavilta ihmisiltä.
|