Lähettäjä: Raita 
Päivämäärä:   18.12.25 23:40:51

Elän elämääni yksin, ja olen oikein tyytyväinen elämääni näin. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä? Joulu ei muuta minua sosiaalisemmaksi. Päinvastoin.

Olen lapsuudessa elänyt perhejouluja, ja ihan hyviä muistoja niistä on. Töissä tapaan paljon ihmisiä, ja työkaverit on kivoja. Oma rauha on kuitenkin tärkeää ja voimaannuttavaa.

Mikään muu juhla ei ole niin perhekeskeistä kuin joulu. Valehtelen sujuvasti kavereille joulun vietosta veljen, ja veljen lapsien kanssa. On ne olemassa, ja ihan hyvissä väleissä ollaan, mutta nautin omasta rauhasta.

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   18.12.25 23:45:39

Sama täällä.
Ahdistaa jo valmiiksi mennä miehen porukoille kuuntelemaan sitä ruuan ja juoman tuputusta, itselläni kun on sairas suolisto, niin ei ole kyllä yhtään kiva. Tietävät kyllä, että mahan kanssa ollut pidempään ongelmia.
Ajattelin vain piipahtaa siellä tyyliin lahjojen avaamisen ajan.
Omille porukoille sanoin jo hätävalheena olevani töissä.
Mutta sosiaalisemmat ihmiset eivät selvästikään ymmärrä sitä, että jotkut ihan oikeasti viihtyvät hyvin yksin.

Lähettäjä: abba 
Päivämäärä:   19.12.25 05:50:31

En voi ymmärtää mikä saa aikuiset ihmiset ahdistumaan asioista, joita heidän ei ole pakko tehdä, ja kaiken lisäksi vielä tekemään niitä.
Jätä menemättä, sä olet aikuinen ihminen etkä alaikäinen lapsi, jota ei yksinkertaisesti voi jättää yksin kotiin.

Lähettäjä: . . 
Päivämäärä:   19.12.25 06:10:08

Siinähän koitat uskotella koska et paremmasta tiedä ja muuhun pysty. On surullista että suomessa on näin paljon epäsosiaalisia ihmisiä joille normaali elämä tuottaa haasteita. Sosiaalisuus, kanssakäyminen, kosketus, osana laumaa ja perhettä ovat kuitenkin jokaisen genetiikkaan koodaattuja perustarpeita, joiden tyydyttymättönämyys jättää kuitenkin aina jonkinlaisen haavan ja aiheuttaa psyykkisiä ongelmia.