|
Lähettäjä: Ei omalla
Päivämäärä: 17.12.25 07:05:14
Pienenä pohjustuksena: koko syksy on ollut melko hajottava. On ollut paljon lääkäreitä, leikkauksia, tutkimuksia, selittämättömiä oireita ja vihdoin olen saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta, johon ei ole parannusta. Mutta todennäköisesti en kuitenkaan kuole tähän.
Puoliso on osoittanut oikean karvansa: on vähätellyt, mitätöinyt ja pienentänyt oireitani. Väittänyt että minulla ei ole sairautta, joka on täysin kiistattomasti todettu. Olen läpikäynyt kaksi leikkausta syksyn mittaan: toinen oli äkillinen ja sairaalaan piti lähteä heti, toinen tiedettiin hyvissä ajoin. Kummassakaan puoliso ei tukenut millään lailla. Edes minimitasolla. Lääkäri kielsi molemmissa tapauksissa ajamisen sairaalaan ja sieltä pois: puoliso ei lähtenyt viemään eikä hakemaan minua kumpaankaan leikkaukseen -jouduin hoitamaan kyytini itse, vaikka ensimmäisessä äkillisessä tilanteessa olin akuutissa hengenvaarassa. Leikkauksen jälkeen syntymäpäivänäni puoliso ei tullut katsomaan minua sairaalaan. Hän ikäänkuin hoiti etänä puhelimella ja viesteillä "velvollisuutensa" minua kohtaan. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen ymmärtänyt, että vaikka ikää hänellä onkin jo ihan kypsäksi aikuiseksi niin jollain tapaa hänellä ei ole kypsyyttä käsitellä tilannetta eikä omaa käytöstään.
Sairastelun lisäksi syksy on ollut raskas myös töiden puolesta, terveystilanteestani huolimatta työnantaja on vaatinyt minulta järkyttävän määrän ylitöitä ja venymistä (parhaimmillaan on pommitettu sairaalaankin työtehtävillä, vaikka olen kertonut olevani juuri menossa leikkaukseen).
Olen odottanut joulua ja sen vapaapäiviä kovasti. Tilaa hengähtää, aikaa olla, syödä hyvin, viettää aikaa läheisten kanssa.
Nyt oma äitini on sairastunut ilmeisesti pahaan influenssaan ja luulen, että joulunvietto lapsuudenperheen kanssa ei tule onnistumaan. Kerroin tilanteesta puolisolle. Yllätyin, että hän ei reagoinut tilanteeseeni mitenkään. Hän on menossa omaan lapsuudenkotiinsa vanhempiensa luokse. Seurueessa on myös hänen veljensä ja veljen uusi tyttöystävä, jonka tämän vanhemmat ovat tavanneet kerran aikaisemmin. Minua ei kuitenkaan kutsuta sinne joulunviettoon, vaikka olemme olleet parisuhteessa jo yli 20 vuotta! Osaan käyttäytyä, olen mukavaa seuraa jne eli ei ole syytä "katsoa peiliin" -kyse on näiden vanhempien omista rajoitteista lapsensa odotusten suhteen eli olen tietynlainen pelinappula.
Tämä pistää kyllä miettimään tilannettani todella syvällisesti. Päätin, että ensi jouluna en ole tällaisessa tilanteessa, että en saa parisuhteessa tukea kun sitä tarvitsisin ja että en ole koskaan ollut tervetullut puolisoni perheeseen.
Yritän ensi vuonna kasata ympärilleni valitun perheen, joka tukee toinen toisiaan ja oikein nauttii yhdessä vietetystä ajasta.
Tänä jouluna voin hyvin olla yksin ja lähteä vaikka risteilylle nauttimaan valmiista joulupöydästä ja viihteestä. Viihdyn onneksi ihan hyvin itseksenikin :)
|