Lähettäjä: Teepuu 
Päivämäärä:   16.12.25 20:24:16

Eikä sitä voi oikein ääneen edes myöntää.

Muutin 5 vuotta sitten eri maakuntaan miehen työn perässä. Meillä on lapsia joka omalla tavallaan rajaa esim harrastuksissa kavereita kun en pysty jäämään hengailemaan treenien jälkeen minnekkään. En voi kovinkaan usein työpäivän jälkeen lähteä sponttaanisti työkaverien kanssa yksille. Mies on yrittäjä ja on töissä PALJON.

Samaan aikaan etäännyn välimatkan vuoksi kaikista vanhoista kavereista. Mikä on ihan ymmärrettävää kun ei tietenkään pystytä kovin usein näkemään. Vielä kun olen naimisissa kodin kanssa kun mies on töissä on mahdotonta ajaa vanhalle kotipaikkakunnalle yöksi.

Olen tutustunut täällä lukuisiin uusiin ihmisiin. Kukaan ei vaan tunnu omalta. Sellaiselta jonka haluaisi kutsua kahville kotiin. Toki nähdään aina välillä mutta meillä ei ole mitään yhteistä (paitsi lapset). Muutama mukava johon olen tutustunut on sitten puhuneet pitkin kyliä pahaa.

Mistä nykyään saa normaaleja samanhenkisiä kavereita? Jos kirjoitan johonkin omalla nimelläni saan sellaisen leiman ettei kukaan varmasti ikinä halua enää edes tutustua. Kaipaan ympärille vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka tykkää liikkua, käy töissä ja harrastaa NORMAALIA tasapainoista elämää.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.12.25 20:28:44

Oliko se teidän diilinne kun muutit miehen paikkakunnalle, että hän tekee töitä ja sinä hoidat kodin etkä pääse mihinkään?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.12.25 20:30:41

Särähtääpä korvaan tuo normaalin painottaminen. Toivottavasti löydät kaipaamiasi tuikitavallisia ihmisiä etkä joudu kohtaamaan tai hyväksymään minkäänlaista erilaisuutta!

Voit vilkaista olisiko kaverihaussa ketään tarpeeksi normaalin oloista paikkakunnaltasi? Voi toki olla vähän turha toivo, koska mikä NORMAALI ihminen etsisi kaveriseuraa internetistä.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   16.12.25 20:33:12

Aikuisena on huomattavasti hankalampaa löytää uusia ystäviä kuin nuorena. Jo se tavallisen arjen pyörittäminen vie niin ison osan elämästä, että uudet tuttavuudet jää helposti pinnallisiksi. Nykyään lähes kaikki työt on vuorotöitä ja firmat pyörii viikonloppuisinkin. Jos ajattelee jo pelkästään sitä että työrytmi osuisi jonkun uuden ihmisen kanssa yksiin niin rajaa paljon. Ja siihen päälle lapset ja tuo mainitsemasi että on naimisissa kodin kanssa. Tuttavuudet jää todella helposti pintapuolisiksi jos ei ehdi viettää aikaa yhdessä kovinkaan usein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 21:02:07

Minäkin olen yksinäinen. Se on hirveän surullista. Haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   16.12.25 21:18:42

Sama täällä. Olen muuttanut jo lapsena monesti ja sen aikaiset muutamat kaverit kuka missäkin. Nähdään joskus, kerran vuodessa tai kahdessa. Myös aikuisena olen muuttanut ympäri Suomea töiden ja opiskelujen perässä. Viimeksi pari vuotta sitten. Nykyiseltä paikkakunnalta en tunne juuri ketään. Työkaverit ei juuri halua olla tekemisissä työn ulkopuolella. Teen vuorotyötä, käytännössä joka päivä on eri työaika. On ollut aika haastavaa koittaa keksiä joku harrastus mihin voisi osallistua, ei oikein mihinkään. Minulla ei ole edes miestä, lapsista puhumattakaan. Ei ole ketään käymään edes koiralenkkiä kaveriksi.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   16.12.25 21:32:37

Sama täällä, minulla ei myöskään miestä tai lapsia. (en ole ihan varma haluaisinko näitä edes). Kaverit ympäri suomea ja ulkomailla, ne jotka asuivat lähellä on yhteydet menneet katki sitten muista syistä kuten selän takana pahan puhuminen yms. Oikeastaan ainoat ihmiset joita nään säännöllisesti on nykyään sisko ja äiti.

Asun myös korvessa, mikä ei tietysti hirveästi auta asiaa. Tuskin kuitenkaan täällä lopun elämääni vietän. Jostain pitäisi löytää sinkkuja ja samanhenkisiä ihmisiä mutta suurinosa nysvää vain puolisoidensa kanssa..

Lähettäjä: nuiva 
Päivämäärä:   16.12.25 21:47:49

Tässäpä kallisarvoinen vinkki kaikille nuorille naisille: Älä KOSKAAN muuta miehen perässä mihinkään!

Jos jonkun tarvitsee muuttaa, niin muuttakoon mies sinun luoksesi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 22:00:11

Ja opettakaa niille lapsille siinä sivussa, että perhe-elämä, johon heidät on kasvatettu, ei ole oikein eikä hyvää elämää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.12.25 22:05:34

Ikävä kuulla aloittaja. *virtuaalihalaus*
Pystyisitkö kuitenkin juttelemaan miehesi kanssa asiasta? Usein asiasta puhuminenkin jo pienentää sitä tunnetta. Ehkä pystyisitte keksimään jonkin ratkaisun yhdessä?

Muutin myös miehen perässä, enkä tunne paikkakunnalta vielä ketään. Olemme kuitenkin jutelleet ja keksineet keinoja nähdä ihmisiä. Vanhoihin kavereihin kannattaa olla yhteydessä esim. Etäkahvien muodossa, ensin kevyesti jutellen, etteivät tunne syyllisyyttä (mikä tuntuu etäännyttävän myös).

Lähettäjä: Teepuu 
Päivämäärä:   16.12.25 22:21:58

Ollaan miehen kanssa juteltu tästä ja paljon. Työ on mikä on, yrittäjänä työ ei vaan mene mitenkään perus 8-16 väliin. Toki vähemmänkin voi tehdä töitä mutta jos palvelut on liian hankala saada niin meneehän asiakkaat muualle.

Anteeksi normaalin korostus. Olen käynyt nyt erilaisissa kunnan tarjoamissa kerhoissa ja saanut tuttavapiiriin lähinnä työttömiä ihmisiä tai sellaisia joilla on elämä aivan solmussa. Hirveästi ihmissuhdedraamaa, ongelmia ja sellasta mihin en oikein osaa sitten sanoa mitään. Elämässäni on ollut enemmän draamaa tänne muuton jälkeen kun koskaan ennen vaikka pyrin sitä kaikin keinoin välttämään. Ongelmana on siis ihmiset ympärilläni. Kaipaan tasapainosta seuraa jolla on perus elämänhallinta kunnossa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.12.25 22:23:42

"Toki vähemmänkin voi tehdä töitä mutta jos palvelut on liian hankala saada niin meneehän asiakkaat muualle."

Niin, jos haluaa tehdä vähemmän töitä niin ei voi ottaa kaikkia asiakkaita. Jos yritys ei kestä sitä, että ei palvele kirjaimellisesti kaikkia, jossain on vikaa.

T. yrittäjä jolla on aukioloajat

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.12.25 22:29:49

Jos miehesi ei olisi yrittäjä niin mistä löytäisit niitä "normaaleja" tuttavuuksia?

Lähettäjä: Jjoo 
Päivämäärä:   16.12.25 22:35:44

Ei ole normaalia olla kodin, lasten ja miehen työn vanki. Ei monella nykyaikana olekaan mitään samaa tommosen elämän kanssa.