Lähettäjä: Hullu(ko?) 
Päivämäärä:   15.12.25 13:01:13

Minulla ei ole vielä mitään diagnoosia kun vasta lääkäriin menossa mutta mistä johtuu tämä karmea tunne että "feikkaan" nämä oireet? Onko teillä muilla? Tuntuu kuin teeskentelisin tai jotenkin korostaisin oireita. Pelkään että olenkin oikeasti terve ja olen vain keksinyt kaiken, sillä hyvinä hetkinä oireet tuntuvat jopa liian heppoisilta että mikään voisi oikeasti olla pielessä. Pelkään että päässäni vain korostan ja etsin oireita jotta saisin tekosyyn tälle kaikelle. Olen aivan hukassa, samaan aikaan tuntuu että oireet sopii lukuisiin sairauksiin mutta samaan aikaan pelkään että olen vain poiminut oireita sieltä täältä! Samaan aikaan pelkään että ole sairas mutta myös että en ole sairas! Miten tämän tunteen kanssa voi elää? :( Potkutkin kun tuli niin aivan sairas pelko että aiheutin ne omakeksimillä oireilla..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 13:02:58

Kuuluu mt-ongelmiin tuollainen epäily.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.12.25 13:04:24

Sori, mutta kuulostat kyllä siltä, että sulla on mt-ongelmia.

Lähettäjä: Yiqi 
Päivämäärä:   15.12.25 13:06:48

Tuttu juttu vuosien takaa. Epäilin että olenko ollenkaan sairas. Kuukauden päästä jo osastohoidossa kaksisuuntaisen takia.

Nyt elämä hymyilee, on vakityö, puoliso ja lapsuudenaikainen haave hevosesta toteutettu.

Tsemppiä!

Lähettäjä: Jutta 
Päivämäärä:   15.12.25 13:11:55

Kyllä minä uskon että kyseessä voi olla ihan vain terve syyllisyydentunto omasta saamattomuudesta jos työkin menee alta sen tähden. Aloittajahan melkein myöntää keksivänsä oireita! Niiden varjolla on sitten kiva makoilla kotona.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 13:26:23

Jutta on trolli. Vieläkö naapurin koira ontuu???

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   15.12.25 13:29:36

Ajattelen välillä, että on normaalia toivoa itselleen kuolemaa. Että kaikkihan näin ajattelee. Jokainen toivoo pääsevänsä pois tästä vankilasta, mikä elämä on. Ei ole sairasta ajatella näin. Ja sitten taas ymmärrän, että normaali ihminen ei ajattele näin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.12.25 14:04:07

Aloittaja ei ainakaan kuulosta päästään terveeltä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 14:41:34

Usein

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 14:45:51

Sairaudentunnottomuus on suuri ongelma monissa mielenterveysongelmissa. Samaan aikaan jos ei ole jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa sellaisissa tilanteissa, joissa itsellä oireita ilmenee, tai ei keskustele erilaisista tuntemuksista ja olotiloista, voi äkkiä vakuuttaa itsensä siitä että mitään ongelmaa ei ole ja varmaan vaan kuvittelen kaiken.

Todellisuus on toista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 15:54:25

Epäilen vaikka olen ollut psyk. osastolla näiden takia

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.12.25 15:58:55

Sama juttu fyysisten kipujen ja vaivojen kanssa. Äkkiä niihin tottuu, turtuu ja alkaa ajatella, että kyllähän nyt kaikilla välillä särkee ja kolottaa. Vaikka olisi ihan selkeä syy ja diagnosoitu vaiva.

Lähettäjä: Nonparelli 
Päivämäärä:   15.12.25 17:12:41

” Samaan aikaan pelkään että ole sairas mutta myös että en ole sairas!”

Siis mulla on just tämä ihan sama olo!
Silti vaikka on diagnosoitu ongelma. Ja osan oireilusta kuulemma näkee myös ulkoisesta olemuksesta muut ympärilläni, paitsi en aina minä itse (syömishäiriö).
Halaus, sisua ja tsemppiä aloittaja! Toivottavasti olosi helppottaisi pian.

Lähettäjä: Katriina 
Päivämäärä:   15.12.25 17:45:41

Ei kuulosta tutulle, en ole koskaan ajatellut tuollaista.

Ajattelusi ei kyllä kuulosta ihan normaalille, sori kun sanon näin.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   15.12.25 18:17:40

On tuttua. Kävin psykologisissa tutkimuksissa. Sain useamman diagnoosin. Pelkäsin huijanneeni jotenkin testissä. Sitten ajattelin että todellako valehtelin saadakseni diagnoosit joita en halua. Eli en valehdellut, mutta ei minusta tunnu jatkuvasti sairaalta. Vaikka tunnistan itsekin sairausjaksot, niin niiden välillä olen "terve".

Lähettäjä: Huuu 
Päivämäärä:   15.12.25 19:02:18

Miten kaikilla on nykyään joku mt-diagnoosi? :o Onko meillä kohta työvoimaa näiden ongelmien takia?

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.12.25 19:04:16

"Miten kaikilla on nykyään joku mt-diagnoosi? :o Onko meillä kohta työvoimaa näiden ongelmien takia?"

Ai tässä 15 viestin ketjussa, jossa edes kaikilla ei ole ongelmia?

Lähettäjä: Snadistadi 
Päivämäärä:   15.12.25 19:07:19

HULLU YLÄKERRAS, RAPORTOITU..MITÄ TAPAHTUU? HOMMAILU JA POMPINTA VAAN JATKUU...

Lähettäjä: Val 
Päivämäärä:   15.12.25 19:12:21

Lähettäjä: Huuu
Päivämäärä: 15.12.25 19:02:18

Miten kaikilla on nykyään joku mt-diagnoosi? :o Onko meillä kohta työvoimaa näiden ongelmien takia?

No höpö höpö, ei ole kaikilla :D Aiheesta keskustellessa ja erityisesti muiden kokemuksista kysellessä nyt vaan luonnollisesti vastaa yleensä ne, joilla on diagnoosi ja kokemusta. Tässäkään keskustelussa ei kovin montaa kommenttia edes ole.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   16.12.25 02:00:08

Eihän se mahdotonta ole että yrität vain selittää epäonnistumisia mielenterveysongelmilla, onhan ne kivempia kuin oma vastuu. Kuinka monella kellarinpojalla muka OIKEASTI on masennus ja kuinka monella sitä masennusta käytetään syynä ettei tulisi niin paljon kuraa niskaan (muilta ja itseltä) niistä hukatuista vuosista?

Lähettäjä: Jjoo 
Päivämäärä:   16.12.25 02:15:50

Mitä sairaampi muinoin olin niin sitä terveempi pelkäsin olevani. Siis koin kyllä olevani huonossa hapessa mutta ajattelin että kuvittelen vaan. Ja nykyään tiedån, että minulla meni silloin todella huonosti.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   16.12.25 04:45:50

mt-ongelmaisia on pilvin pimein töissä, ei ole mikään syy jäädä lorvimaan.

Lähettäjä: pink panther 
Päivämäärä:   16.12.25 06:00:15

Löytyy samoja fiiliksiä kuin aloittajalla. Siis kyseenalaistan olenko edes varmasti sairas vieläkin, vaikka diagnoosi on ja käyn hoidettavana sen takia terapiassa ja sairaanhoitajalla viikottain, näen lääkäreitä ja myös mun fyysistä tilaa seurataan jatkuvasti ja on vahvasti kehotettu jäämään sairaslomalle töistä (en ole jäänyt, toivottavasti ei pakoteta) jne. Silti se epävarmuus on läsnä. Mutta jatkuvasti huomaan miettiväni, että nuo muut tällä polilla näyttää huonovointisemmilta ja tarvitsee hoitoa enemmän, en kai minä edes ole sairas? Mitä jos vaan keksin kaiken ja pilaan elämäni jostain hiton syystä tällä tahallaan? Että olenko sittenkin vaan luuseri ja heikko? Ei kai kuolema edes ole paha asia, eikö kaikki muka halua kuolla? Vihaan sitä miten aivoni saa minut ajattelemaan ja näkemään itseni näin, kärsin siitä enkä osaa lopettaa oireiluani, mutta silti mietin että en kai minä edes ansaitse tulla kutsutuksi sairaaksi. Ja se just kertoo, että olen aika sairas. En ole siksi kertonut kenellekkään, en edes ihan läheisilleni sairastavani, koska häpeä on niin suuri. Toki ihan läheisimmät ystävät ovat nähneet ettei kaikki ole ihan ok ja itse kyllä arvanneet mitä pinnan alla muhii.

Lähettäjä: Voihjahuoh 
Päivämäärä:   16.12.25 12:08:10

Epäilen.. välillä toivon että masennusdiagnoosi olikin vain virhe ja minulla onkin oikeasti joku skitsofrenia tms. En _oikeasti_ tietenkään haluaisi sitä mutta tuntuu että silloin olisi oikeasti lupa tuntea itsensä sairaaksi, eikä laiskaksi saamattomaksi pskaksi..

Tämä on oikeasti yksi hirvittävimpiä oireita mielenterveysongelmissa - eikä tästä puhuta mielestäni tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 12:50:14

Minun ongelma oli että kun jäin mielenterveysongelmien takia neljän seinän vangiksi aloin uskomaan että minähän olen ihan terve, eihän minulla ole mitään oireita. Aloin käymään enemmän ulkona ja oh boy mikä oireiden meri vyörysi ylitseni. Enää en epäillyt :))

Lähettäjä: Buu 
Päivämäärä:   16.12.25 18:42:23

Epäilen, useinkin.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   17.12.25 02:22:54

No kyllä epäilen eikä asiaa auta yleinen ilmapiiri jonka mukaan mielenterveysongelmat ovat tekosyitä!