Lähettäjä: Lopussa 
Päivämäärä:   14.12.25 16:54:15

Jaksu ihan loppu. Koitetaan hoitaa koti, yläkouluikäiset erityislapset, työt ja hevoset. Lisäksi pitäisi jaksaa hoitaa vielä vanhemmat. Pahin oma isä (leski), jolla monta kertaa viikossa asiat solmussa, ja soittelee tuntien puheluita joissa niitä vatvoo. Käydään siis päivittäin hänen luonaan, mutta sen lisäksi rohmuaa muunkin ajan. Jos ei vastata, niin tulee soittelemaan ovikelloa. Aivan turha koittaa puhua ja selittää, selvästi joku muistisairaus, ei vaan tajua. Kunnan käydessä tekemässä arviota, pärjää kuulemma kotona ihan hyvin ilman palveluita. Anoppi lähes samanmoinen, mutta ei sentään tule ovelle. Sielläkin pakko käydä lähes päivittäin.

Miten muut samassa tilanteessa olevat jaksavat? Ihan heitteillekään ei noita oikein osaa jättää.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   14.12.25 16:57:45

Teidän pitää päästä kartoittamaan vanhusten avuntarve ja saada helpostusta noihin velvoitteisiin! Sitten kun tiedätte, millaista apua saisitte heille, niin miettikää, voisiko sen lisäksi ostaa lisäpalveluita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.25 17:02:02

No mitä te teette siellä kun käytte joka päivä?

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   14.12.25 17:04:19

Jos saatte tukiverkostoa jotenkin laajennettua niin tehkää vahtivuorot. Eli viihdytysjoukot vaihtelee päivittäin niin ei kuormita yhtä jatkuvasti.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.12.25 17:06:45

vastuuta jakoon joo jos sisaruksia on.. ja palveluita saa kyllä rahalla jos kunta ei niihin vielä lähde. mutta arviot pitää tehdä ihan lääkärin, siis erikoissellaisen (geriatri) kanssa, ei pelkän kunnan työntekijän !

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.12.25 17:07:32

Välit poikki ja antaa luonnon hoitaa. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään pitkään

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   14.12.25 17:26:43

Ostopalveluita on tarjolla vaikka kuinka paljon. Miksi venytätte omaa kuminauhaanne kun apua saa ostettua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.25 17:32:08

Isästä pitää tehdä huoli-ilmoitus. Tuo ei ole normaalia. Oma isä on 73, alkoholisti, ulosotossa, elää korvessa ilman autoa ja monisairas mutta ei ikinä soittaisi minulle pyytääkseen apua kun on niin ylpeä. Apua pitää väkisin tuputtaa. Eihän muistisairas osaa itseään auttaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   14.12.25 17:33:24

Ei kaikilla välttämättä asu sisarukset lähellä. Meillä anoppi alkaa olemaan huonommassa kunnossa. Eli kyllä hänen auttaminen väistämättä jää miehen sisaruksille. Me käydään pari kertaa vuodessa. Autetaan siinä sivussa, mutta meillä on lapset, harrastukset, koti ja työt toisaalla. Ei voida jättää niitä. Toisaalta anoppi on paljon auttanut miehen sisarusten lastenhoidossa, kun ovat asuneet lähempänä. Eli vähän vuorollaan menee apu. Ollaan avun suhteen kauempana niin saajina kuin antajina. Miehen sisarusten puolisot tästä ajoittain valittaa, mutta sujuvasti unohtavat kuinka paljon anoppi on heitä aikanaan auttanut.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.12.25 17:41:01

Sinun isäsi ei ole heitteillä, vaikka et hyppää yhtenään hänen luonaan etkä edes vasta puhelimeen. Sitä todistaa se, että hän kykenee vallan hyvin soittamaan ovikelloa ja hankkimaan tarvittaessa apua.

Itse sinä huolehdit ja hätäilet. Anna olla! Ihmisellä on täysin oikeus olla ja elää miten tahtoo - sinullakin! Ilmoitat isällesi selväsanaisesti, että tulet käymään ensi torstaina ja siihen saakka sinulla on muuta menoa etkä vastaa puhelimeen. Ja puolisosi ilmoittaa saman anopille.

Onko isäsi muistisairaus tutkittu ja siihen diagnoosi? Hyvällä lääkityksellä ei korjaannu, mutta toimintakyky säilyy pitempään.

Lähettäjä: Lopussa 
Päivämäärä:   14.12.25 19:14:56

Mä en oikeastaan kysynyt, mitä pitäisi tehdä (ehdotetut vaihtoehdot on kyllä jo aiemmin mietitty läpi, kiitos vaan), vaan miten muut tällaista jaksaa. Lähinnä kai vertaistukea kaipaan. Tän hetken vanhustenhuollon tilanteessa tuskin ollaan ainoita. Yksi tuttu oli vähän aikaa samassa tilanteessa, mutta hänellä vanhempi sai aivoinfarktin ja päätyi siihen kuntoon, että sai viimein laitospaikan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.25 20:06:46

Taas siunaan että molemmat omat vanhemmat kuolleet, tämä on normi settiä teillä kenellä ei ole. Kiitos soteuudistus ja Orpon hallitus, miettikää sitten miten äänestätte tulevaisuudessa.

Lähettäjä: sipponen 
Päivämäärä:   14.12.25 20:09:26

Raskastahan se on. Olen vähän samassa tilanteessa. On oma elämä, työ, hevoset ja talli jne. Aika on muutenkin kortilla ja tähän päälle oma burn out vuosi sitten. Nyt sitten alkoi mun molemmat vanhemmat sairastella ja oireilla viime kesänä. Ovat pitkälti yli 8-kymppisiä. Tämä syksy ollut ihan hirveä. Olen asian kanssa käytännössä yksin, sisko asuu 700 kilometrin päässä ja käy tyyliin kerran vuodessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.25 21:45:01

"Kunnan käydessä tekemässä arviota, pärjää kuulemma kotona ihan hyvin ilman palveluita."

Oliko paikalla kun arvio tehtiin?

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   14.12.25 22:16:24

Sympatiaa ja empatiaa saat täältä sylikaupalla.

En vertaisi huonosti liikkuvan, avuttomuutta ja turvattomuutta kokevan vanhuksen jokapäivöisenä apuna ja tukena olemista siihen, että hyväkuntoinen isovanhempi hoitaa lapsenlapsia silloin kun hänelle itselleen sopii, ja kun hän itse ei ole esim. työelämässä.

Ostopalveluna ei saa päivittäistä seuraa vanhukselle, joka on yksinäinen. Tai ehkä saa, mutta onko se sama kuin oman lapsen tai ystävän seura?

Lähettäjä: Nacke 
Päivämäärä:   14.12.25 23:13:33

Outoa porukkaa.
Pitäisi olla itsestään selvää, että omaisista huolehditaan ilman sen suurempaa vikinää.

Lähettäjä: åoksndvgoknf 
Päivämäärä:   14.12.25 23:52:29

Kyllä aloittajan pitää vetää rajat sekä isälle että anopille, joista kumpikaan ei ole ainakaan fyysisesti huonossa kunnossa, kun pääsevät hyppäämään ovellasi. Sinua kiristyetään, syyllistetään ja yritetään saada huonoa omaatuntoa. Kumpöikaan vanhuksista EI OLE heitteillä jos vähennät käyntejä kertaan viikossa ja lopetat puhelun 10 min päästä, ja toista kertaa päivässä et vastaa ollenkaan. "Eiköhän tämä tullut selväksi, lopetan puhelun nyt." Ja jos tulee ov elle et päästä sisään vaan ohjaat takaisin omaan kotiinsa "Minä tulen sitten torstaina, puhutaan silloin."

Mieti oletko nössö vai marttyyri?
Joskus vanhuksille/lapsille/ystäville täytyy vain laittaa jämäkästi rajat jotka ei jousta tippaakaan. Muuten oma elämä menee lopullisesti pilalle.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   15.12.25 06:33:00

Minä kerroin oman kokemuksen, miten itse olen jaksanut. Ehkä ilmaisin asian jotenkin huonosti, mutta jaksoin sillä, että huomasin olevani vastuussa lapsistani, hevosistani, puolisostani, työstäni ja itsestäni, tässä järjestyksessä.

Olen varmaan aloittajan mielestä outo tai peräti huono ihminen, kun yleensä yritän löytää ratkaisun ongelmiin ja vaikeisiin tilanteisiin enkä vain vertaistukea, kokemuksia ja yhdessä voivottelua. Se on sinun asiasi, kun päätät toimia toisin.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   15.12.25 06:47:48

Kokemusta on täälläkin. Tosin siinä mielessä olen eri tilanteessa kuin aloittaja, että lapset ovat aikuisia ja olen yksineläjä. Minun äitini oli yhdessä välissä niin raskas, että yritti sosialisoida kaiken aikani. Lopulta sain hänet ymmärtämään, että se ei kertakaikkiaan käy päinsä, ja nyt meillä menee paremmin. Muistisairas hän ei onneksi (vielä ainakaan) ole.

Mutta ei siinä aikuisten oikeasti ole muuta neuvoa kuin laittaa ne rajat. Ei kukaan voi elää toisen alusastiana tai 24h- kutsupalveluna. Ei, vaikka olisi oma vanhempi kyseessä. Ja lisäksi, sinulla aloittaja on ensisijainen velvollisuus olla lapsillesi äiti ja miehellesi puoliso.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   15.12.25 06:56:33

Et vastannut siihen, mitä oikein teette kun siellä päivittäin käytte? Ja millä tavalla sen isän asiat menee solmuun?

Oma isä on 95, leski, asuu yksin. Käyn kerran viikkoon vähän siivoilemassa ja jutustelemassa. Kotiin kuljetettu ateriapalvelu tällä on kunnalta, saa niitä kyllä melkein samaan hintaan yksityisiltäkin, ja marketeissa on nykyään tarjolla ties minkälaista valmisateriaa tiskiltä (jotka parempia kuin normi einekset). Toki jos jokin asia on yhtään pielessä, esim kun sote-sekoilujen vuoksi yksi lasku oli myöhässä, niin soittaa ja vatvoo asiaa tosiaan tyyliin tuntikausia. Kun elämässä tapahtuu vähän, jokainen pienikin tapahtuma saa valtavat mittasuhteet. Laitan puhelimen olkapäätä vasten tai kaiuttimelle ja touhuan samalla omiani, myöntelen välillä vähän. Onhan se hiukan ärsyttävää mutta toisaalta ymmärrän.

Asun puolen tunnin ajomatkan päässä niin ovelle ei tule, mutta olen riittävän lähellä auttamaan tarvittaessa. Turvaranneke tällä myös on. Ei ole kyllä mitään, minkä vuoksi siellä päivittäin pitäisi käydä.
Lasten ja hevosten (ja puolisonkin) hankinta ovat valintoja, niiden kanssa sitten eletään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 07:15:25

Muistisairaalle on ihan turha "laittaa rajoja". Hän ei niitä ymmärrä eikä mitään ilkeyttään hankaloita läheistensä elämää. Tähänkin tulleista vastauksista näkee, että moni nykyihminen ei kerta kaikkiaan tajua, että on tilanteita, joissa ei ole hyviä vaihtoehtoja. Minulla tulee olemaan se tilanne jossain vaiheessa, että äitini ei enää pärjää itse ja kun minulla ei ole puolisoa eikä lapsia, ei myöskään sisaruksia niin keneltäkään en tule apua siihen tilanteeseen saamaan. On vain pakko jaksaa ja rakasta ihmistä ei auttamattakaan jätetä.

Aloittajan isä ei toki ole heitteillä vaikka hänen kanssaan ei puhuttaisi tuntien puheluita, mutta jos ihminen on muistisairas niin hän on hädissään eikä ymmärrä sitä tilannetta normaalilla tavalla.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   15.12.25 08:51:05

Joo sisaruksista ei ole apua, juoppo veli on kuollut ja sisko asuu kaukana, eikä sitä muutenkaan kiinnosta. Muistissa meidän vanhuksella ei ole mitään vikaa.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   15.12.25 08:54:47

Ei kai siinä auta kuin jaksaa. Saavat vanhemmat sitten kysellä lapsettomilta että kukas teistä huolehtii.

Lähettäjä: Höhö 
Päivämäärä:   15.12.25 09:01:27

Tää lapseton ainakin vetää itseltään nirrin pois siinä vaiheessa kun huomaa ettei enää pärjää yksin. En halua olla taakka kenellekään. Enkä näe eroa siinä, että jos kärsiville ja vanhoille eläimille tehdään eutanasioita niin miksei sitten ihmisillekin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.12.25 09:01:40

Palvelutarpeen arviointi ja niin, että olette itse paikalla korjaamassa horiskon väitteitä. Ostopalveluita omalla rahalla jos ei kunnalta irtoa.

Meillä isällä käy ostopalvelut pari kertaa viikossa auttelemassa ja itse hoidetaan loput toistaiseksi. Järki pelaa, mutta liikkuminen on huonoa. Menossa ylipuhuminen ja opetus nettipalveluitten käyttöön, eilen jo melkein meinasin onnistua wolttaamisen opetuksessa, mutta sen keleen ravintolan wolt-palvelu aukesi niin myöhään, että pieleen meni kun ei jaksettu odottaa. No, seuraavalla kerralla sitten, koska nyt periaatteessa se on hyväksynyt idean ajatuksesta tilata asioita kotiovelle.

Lähettäjä: Sissi 
Päivämäärä:   15.12.25 10:50:32

Pitäisi olla itsestään selvää, että omaisista huolehditaan ilman sen suurempaa vikinää.

Miten tämä käytännössä toimii? Jäät pois töistä hoitamaan ilman rahaa?
Meillä tulee olemaan hankalat vuodet edessä, tehdään molemmat vuorotyötä, toinen lapsi ala-asteella ja toinen päiväkodissa, molempien vanhemmalla muistisauraus + se toi en vanhempi myös itse jonkin verran sairas.
Mies käyttää jo nyt kaikki vapaansa vanhempiensa luona, käy kaupassa/siivoaa ym. Ja tottakai tekeekin. Mutta kyllähän sen huomaa että on puhki ja siitä kärsivät ne omat lapset kun isä on aina töissä/vanhempiensa luona.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 10:54:57

Oon tätä paljon miettinyt. Isäni olisin varmasti hoitanut loppuun saakka mielelläni itse, mutta nyt kun enää äiti jäljellä, en aio omaa elämääni/jaksamistani venyttää juurikaan tulevaisuudessa hänen vuokseen. Niin ikävää kun se onkin. Toki auton omien voimavarojen puitteissa, mutta äitini on oikeastaan ollut ikävä ihminen koko elämäni ajan, joten ei sellasen eteen kovasti viitsi omista periaatteistaan lupua. Onneksi hänellä taitaa olla sen verran omaisuutta, että hoitokoti/ostettu apu kutsuu tarvittaessa.

Lähettäjä: Että mitäkö? 
Päivämäärä:   15.12.25 11:38:14

Ai mitä vanhusten luona tehdään?

Siivotaan, viedään ruokaa, katsotaan, että vanhus on syönyt, pidetään seuraa, kun ovat yksinäisiä. Milloin mitäkin sotkua ja puuhaa on tehty kotona,joita pitää korjailla taikka putsailla. Kotihoito voi käydä, mutta piipahtavat lyhyen aikaa. Mummo tai pappa väittää juuri syöneensä, vaikka eivät ole syöneet mitään. Uusi hoitaja uskoo, kun vanhus vaikuttaa vakuuttavalle. Sitten omaisena löytyvöt ruoat mikrosta ja vanhus heikkona, kun ei ole juotu eikä syöty mitään. Kahvia juotu korkeintaan. Sitten omaisena valvot vierestä, että sapuskaa ja vettä menee. Tämmöistä siellä tehdään. Laitoshoidossa pidät omaisesi puolia, että varmana hoidetaan hyvin, käytetään vessassa ja nostetaan pedistä ylös. Kyllä siellä laitoksessakin saa olla ihan veljesi vartija, että siellä hoidetaan kunnolla. Toki riippuu paikasta.

Miten tätä jaksaa? En osaa sano muuta kuin, että hammasta purren. Vanhukset ovat itselle kuitenkin rakkaita ja elämän ehtoopuolella, niin ajattelen aina, että kiitollisena vietän vielä niitä hetkiä mitä on jäljellä. Olen kiitollinen, että saan olla omien vanhusteni kanssa tekemissä. Kaikki eivät saa olla.

Lähettäjä: luimu 
Päivämäärä:   15.12.25 11:50:06

Aloittajan vanhukset eivät ole huonossa kunnossa kun jaksavat ovella hypätä. Normaali auttaminen tietenkin, mutta kenenkään ei tarvii alistua joka päivä tunien puheluihin ja rampata vanhuksen luona joka päivä.
Edes oma lapsi ei ole vanhuksen nöyrä piika joka hyppää aina kun toinen käskee.
Ihmisellä ON oikeus myös omaan elämään!

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   15.12.25 12:28:17

Hevoset pois ja hanki hands free niin jää kädet vapaaksi keskustella isän kanssa.

Lähettäjä: Jjoo 
Päivämäärä:   15.12.25 13:03:18

"No mitä te teette siellä kun käytte joka päivä?"

Joo tää on se, mitä kautta asia pitää purkaa. Koska joku väärinymmärrys on tapahtunut jos käyt isän luona joka päivä ja hän silti muka pärjää itekseen eikä siksi saa apuja. Ellei kyse ole silkasta henkisen pahan olon purkamksesta, siihen ei yhteiskunta apua tosiaan tarjoa.

Lähettäjä: Yli 90 yksin 
Päivämäärä:   15.12.25 14:23:43

Kyllä se aikamoista on.
Kotihoito kävi vähän aikaa kolmestikin päivässä. Tajusivat varmaan että syrjäkulmalle eivät talvella enää ajele...Jatkuvasti muuttuu käytäntö. Nyt soittavat tablettiin kolmesti päivässä. 17 tuntia kuussa pitäis saada kotihoitoa. Helpolla pääsevät kun jaarittelevat puhelimessa mukavia ja äitihän jaksaa jaaritella!
Äiti ei edes muista heidän soittelujaan kun kysyy onko soittaneet. Ottaa astmalääkkeen valvotusti.
Tekniikka toimii. Lääkkeet tulee automaatista myös.
Jatkuva huoli ja soittelu on meillä jälkikasvulla.
Onneksi tuolla maalla on huolehtiva naapurikin lähellä.
Vuoroviikonlopuin me käydään. Pahinta on se ettei äiti aina muista syödä ja muistisairaan muistuttaminen on kyllä melko turhauttavaa. Uudet tapahtumat ei pysy muistissa mutta on se kummallista että kaikki ruokaan liittyvä kuten ruoanlaitto on melko unohtunutta vaikka koko ikänsä on ruokaa tehnyt!

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   15.12.25 20:59:38

No, äidin paikka on hoitolaitoksessa eikä kotona, on varmaan ollut jo pitkään. Noin pitkälle dementoituneelta ei kysellä ”omaa mielipidettä” vaan päätös tehdään hänen puolestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 21:14:27

Milla : Ja sinne hoivakotiinhan pääsee tuosta vain? Luuletko, että se paikka järjestyy kun vain kysyy? Joo ei. Jälleen kerran kommentti, joka kertoo todellisuudesta täysin tietämättömästä ihmisestä. Niitä hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi kun kaikesta on säästetty. Ihmisiä on täysin heitteillä koti"hoidossa".

Ja kyllä, meillä on sellainen mentaliteetti vallalla ettei vanhuksilta kysytä mitään. Tietysti siinä vaiheessa kun ihminen ei enää kerta kaikkiaan pysty huolehtimaan itsestään eikä ymmärrä omaa tilaansa, niin pakkohan se on muiden puuttua, mutta silti kannattaisi aina kommentteja laukoessa miettiä, että miten toivoisi itseään kohdeltavan sitten kun on vanha.

Lähettäjä: Aari 
Päivämäärä:   16.12.25 11:53:04

Sympatiaa ja empatiaa täältä. Minun äitini kuormittaa minua kovasti, vaikka hänellä ei ole muistisairautta vaan muita hyvin vaikeita terveysongelmia ja luultavasti niistä johtuen paha ahdistuneisuushäiriö, johon ei meinaa löytyä sopivaa lääkitystä. Hän tukeutuu ja turvautuu minuun, minkä ymmärrän, mutta mikä on hyvin raskasta. Autan häntä arjen asioissa, koska hän itse liikkuu huonosti eikä voi enää ajaa autoa, ja se vielä menettelisi, mutta henkistä ripustautumista en meinaa kestää. Hän koki aikanaan oman äitinsä hyvin raskaaksi aika samanlaisesta syystä, mutta nyt tekee minulle ihan samaa.

Minulla on kaksi sisarusta, jotka asuvat kaukana ja jotka eivät ole samalla tavalla arjen apuna ja henkisenä tukena. He ovat aina sillä kannalla että "palvelutaloon vaan" ja että "senkun vaan ostetaan apua ja tukea" mutta ei äiti todellakaan ole vielä palvelutalokunnossa, ja toisekseen ostettu palvelu tuskin koskaan voisi korvata tätä henkistä puolta. Fyysinen apu taas passivoisi äitiä entisestään, nyt hän kuitenkin laittaa itse ruokansa ja käy välillä taksilla kaupassa. Useimmiten minä teen kuitenkin ostokset.

Lähettäjä: Äflhdkhd 
Päivämäärä:   16.12.25 11:58:33

On lapsen oma valinta jos päättää uhrata oman elämänsä vanhempansa piikana olemiseen. Turha valittaa sitten. Ja saahan siitä kirkkaan marttyyrin kruunun.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   16.12.25 12:00:36

Raskastahan se on. Etenkin, jos on vielä omakotitalo, jossa vanhus pärjää, kun lapset tekee kotityöt.

Yksi vaihtoehto olisi ottaa asumaan luokse. Silloin olisi läsnä ja ei tarvitsisi rampata kylässä.