|
Lähettäjä: Kansas
Päivämäärä: 14.12.25 12:13:32
Jos mikään ei kasvata ihmistä enempää kuin lapset, miksi sitten on niin yleistä, että lapsiperheissä erotaan miehen heittäydyttyä yhdeksi lisälapseksi? Miksi äidit uupuvat tehdessään kaiken metatyön ja huolehtiessaan lapsista pitkälti yksin, jos miehet kerran kasvavat lapsia saatuaan?
Väitän, että yleisempää on, että ihminen on jo valmiiksi vastuuntuntoinen ja se vain syvenee lasten myötä, tai jos ei ole, se lastenkin kasvattaminen menee vähän toisella kädellä. Valitettavan yleistä tuntuu olevan sekin, että fiksun ja vastuullisen oloinen mies muuttuu vastuuttomaksi nimenomaan lasten saamisen jälkeen.
Siitä olen kyllä eri mieltä, etteikö hyviä miehiä löytyisi deittisovelluksista. Omakin helmi löytyi sieltä, ja hän oli juuri sopivasti "parisuhteiden välissä" eli eronnut yhdestä nuoruuden avoliitosta ja elänyt jonkin aikaa sinkkuuden / uuden naisen etsinnän vaihetta. Komea, lapseton, erittäin miellyttävä ja kaikkien pitämä ja arvostama, hyvätuloinen, sosiaalinen. Kaikki huonot puolet merkityksettömän pieniä. Todella moni fiksu tuttukin on löytänyt fiksun ja kaikin puolin esittelykelpoisen kumppanin deittisovelluksista.
Mutta joku juttu siinä on, että noin yleisesti pariutuminen tuntuu nykyään olevan vaikeaa. Ainahan kirjoitetaan lehdet ja palstat täyteen, että deittisovelluksissa vain selaillaan eikä oikeasti yritetä löytää sieltä kumppania. Ovatko tosimielellä tinderöivät sitten oikeasti niin harvinaisia? Vai eivätkö he vain löydä ja tunnista toisiaan? Kun selvästi tosissaan olevia kuitenkin on niissä sovelluksissakin.
Naisena on myös paljon tullut kuultua, että miehiä kyllä on mutta kelvollisia miehiä on liian vähän. Onhan se nyt surullista, jos esimerkiksi alkoa kohtuudella käyttävä, tupakoimaton, hygieniastaan huolehtiva, perusfiksu ja esittelykelpoinen, hyväluonteinen, ok-näköinen ja mahdollisesti lapseton sinkkumies on helmi eikä jonkinlainen perustaso. Ja aika moni nainen kai pitää heitä jossain vaiheessa kuitenkin ihan hyvinä saaliina, koska moni mies saa jälkikasvua, ja kuitenkin sitten surullisen iso osa näistä liitoista päättyy eroon siitä syystä, että miehestä ei ollutkaan kantamaan vastuuta perheenisänä ja puolisona.
En kuitenkaan muista kuulleeni, että miehet olisivat valittaneet, ettei hyviä naisia vain ole. Eivätkö miehet vain puhu asiasta, vai johtuuko se siitä, että miesten standardit kumppanille ovat matalammat? Onko heidän mielestään potentiaalisia naisia paljonkin, mutta he eivät vain saa pariuduttua näiden naisten kanssa?
|