|
Lähettäjä: Summer
Päivämäärä: 13.12.25 20:37:55
Minulle englannin ymmärtäminen on aina ollut aika helppoa ja puhunkin suht ookoo, vaikka lausuminen ei minulla ole ihan priimaa. Nuorena olin jokusen kesän töissä englanninkielisessä kielikylpypäiväkodissa, siellä sain rohkeutta puhumiseen siitäkin huolimatta, ettei kaikki aina tule sanottua täydellisesti. Katson myös aina englanninkieliset sarjat ilman tekstitystä ja luen jokusen verran englanninkielisiä kirjoja.
Nykyisissä töissä on muutama kollega joiden kanssaan kommunikoidaan vain englanniksi, sen takia aika monia asioita päivittäin hoidetaan englanniksi. Britti heistä puhuu niin vahvasti jollain murteella ja erittäin nopeasti heittäen runsaasti omituisia kielikuvia ja täytesanoja väliin. Häntä joudun kyllä joskus pyytämään toistamaan sanomansa, en ihan aina heti ymmärrä kaikkea. Onneksi en ole meillä ainoa, joka joutuu tekemään niin. Silti niissä hetkissä häivähtää mielessä häpeä oman taidon puutteellisuudesta. Intialaistaustaisella kollegallakin on vahva aksentti, mutta silti hänen puheensa on minulle helpommin ymmärrettävissä ja keskustelu ns paineetonta, koska toinenkaan ei puhu kieltä 100 prosenttisen täydellisesti. Mutta meillä on onneksi tosi hyvä henki töissä, kieliopista ei kukaan nipota.
Minua ei ole koskaan englannin kielen käyttäminen siis ärsyttänyt, joskus vaan harmittaa se, etten osaa puhua sitä niin hyvin kuin haluaisin.
|