|
Lähettäjä: cvbn
Päivämäärä: 13.12.25 14:01:39
"Ei se mummopyörä olekaan minulle liian iso. Missä minä niin sanoin?"
Viesteistäsi saa sellaisen kuvan, että ajat hirveän isolla mummopyörällä, jonka kyytiin ja kyydistä pois pääset vain lennosta ja hyppäämään satulaan polkimen avulla, kun et yllä maasta hyppäämään kyytiin tai pääse kyydistä alas.
Kai sinä olisit itse tajunnut, että se maastopyörä on sinulle ihan liian iso, jos normaalisti ajat sopivan kokoisella mummopyörällä, jonka satulassa istuessa yllät jalalla maahan eikä sinun tarvitse laskeutua satulasta alas kun pysähdyt esimerkiksi liikennevaloihin? Ja kun maastopyörän kanssa pelkkä runko ottaa haaroihin ja satulan etuosa alaselkään, niin kyllähän sinun pitäisi tajuta, että ei tämä nyt ole sopivan kokoinen pyörä.
Minulla on jopo ja joskus lainaan siskoni mummopyörää, eikä minun tarvitse laskeutua satulasta jos en halua, kun satulassa istuessa yllän jalalla maahan.
Ne tuohiset/kiehiset kannattaa sitten sytyttää alhaalta päin, jotta tuli pääsee leviämään ylöspäin. Eli laita halko niin, että se suunta, josta vuolet, on alaspäin ja se suunta, jonne vuolet, on ylöspäin. Tai jos halko on lappeellaan, niin kiharat maata kohti ja halkopuoli ylöspäin. Tuolla tavalla tuli pääsee kiipeämään ylöspäin. Ihan liikaa näkee sitä, että sytytetään kiharoiden kärkeä ja tulen pitäisi edetä alaspäin. Ei syty ei millään. Tuli kun tykkää levitä ylöspäin.
Älä ihmettele, miksi oletamme jotain, kun sinä et edes kysyttäessä kerro meille mitään. Joten jos veetuttaa se, että joku olettaa jotain, niin syytä ihan itseäsi, kun et ole kertonut, miten asia todellisuudessa on.
Jotta meidän ei tarvitsisi kysellä ja olettaa, niin KERRO MEILLE KAIKKI NIIN, ETTEI MEIDÄN TARVITSE KYSYÄ JA OLETTAA YHTÄÄN MITÄÄN. Et kerro juuri mitään etkä vastaa oikein mihinkään mitä kysytään, joten sinua on todella vaikea auttaa ja neuvoa jotta saisit apua.
Jotenkin oletin, että haluaisit saada apua ja neuvoja, miten oppisit ja onnistuisit, mutta vaikeaa on auttaa, kun ei tiedä, mitä teet väärin ja miten sinua pitää auttaa korjaamaan ongelmia. Mutta ehkä oletin senkin väärin ja haluat vain valittaa?
Olisit voinut jo aloituksessa ihan kysymättä sanoa, että mummopyöräsi on sinulle ihan sopivan kokoinen, sinun ei tarvitse heilauttaa jalkaa lennosta pyörän yli, yllät satulassa istuen todella hyvän jalalla maahan, mutta silti maastopyörää vuokratessasi runko otti haaroihin ja et päässyt satulaan ja jalkasi on 40 senttiä liian lyhyt yltääkseen satulasta maahan. Ei, kun tämäkin tieto (liian iso maastopyörä) pitää sinusta nyhtää irti. Enkä siltikään usko, että se mummopyöräsi on sinulle sopiva, kun et näytä tajuavan, millainen on sopivaan kokoinen pyörä kun et pyytämättä kerro, että yllät varsin hyvin sen mummopyöräsi selästä jalalla maahan satulassa istuen. Eli ilmeisesti et yllä, vaan joudut laskeutumaan satulasta saadaksesi jalan maahan. Eli onko satula oikealla korkeudella ja yllätkö jalalla maahan satulassa istuessasi?
Toki moniin asioihin saa ihan ääliömäisiä ohjeita. Esim minulle sanottiin lapsena, että "pyörän satula on oikealla korkeudella kun se on kyynärpään korkeudella kun seisoo pyörän vierellä ja laittaa kyynärpään koukkuun". No ei sitä korkeutta kyllä niin mitata kun sopiva korkeus testataan pyörän satulassa ollessa. Polkimien kampien pituuksissakin on eroja, joihin ei käsivarsien pituus vaikuta ja jotkut tykkää että jalat saa polkiessa suoremmiksi ja jotkut tykkää ajaa polvet enemmän koukussa.
Eräs polkupyörän myyjä joskus selosti minulle, että satula on sopivalla korkeudella kun koko jalkapohja menee maata myöten satulassa istuessa ja polvet jää kunnolla koukkuun ja runko on ihan hyvän mittainen vaikka oikeasti olin ihan kädet suorana edessä, tuijottelin maahan tai väänsin niskani kun yritin katsoa etreenpäin, ajoin ns. polvet suussa kun satula oli niin matalalla. Runko oli siis minulle ihan liian pitkä ja pyörän mittasuhteet täysin väärät. Kyseessä hybridipyörä. Vaikka sanoin tuolle myyjälle, että satula on liian alhaalla, hän hoki, että "EI OLE! :DD". Säädin satulaa itse ylemmäs ja hän möksähti. Ja kun sanoin, että runko on liian pitkä, olen ihan mahallani kädet suorassa ja niskaan sattuu, hän sanoi, että etukeno asento on nykyään trendikäs. No hemmetiäkö sillä trendikkyydellä tekee, jos ajoasento on täysin väärä ja niskaan sattuu. Eli minun piti itse tajuta, ettei kyseinen pyörä ole minulle sopiva kun AJOASENTO SATTUI käsiin, niskaan ja hartioihin.
Äitini pyörän satulaa oli fyssari mennyt nostamaan todella ylös "jotta äitini polvet ei rasitu ja saa polvet polkiessa suoraan". Tämän seurauksena äiti ei päässyt pyörän satulaan millään ja hänen omien sanojensa mukaan alapää kipeytyi. No onko se kumma, kun alapää hankautuu koko ajan sivusuunnassa edestakaisin kannatellen hänen koko painoaan ja hän joutuu kaikin voimin ponnistamaan itsensä satulaan ja nostamaan pyllyä, että pääsee satulaan. Äidilläni kolmipyöräinen, jossa kaksi rengasta takana, eli nousee satulaan polkimella seisten. Hän oli monta vuotta vältellyt pyöräilyä kun se oli niin hankalaa, ja hänestäkin piti ihan nyhtämällä nyhtää tietoa, että sain selville, että jalka menee tikkusuoraksi, eikä pylly silti nouse satulasta tai yllä saatulaan.
- Osaatko seistä normaalisti, vai seisotko jotenkin kummallisesti?
- Kannattaisiko sinun käydä esim. fyssarilla saamassa ihan rehellinen arvio ja myös neuvoja siihen, miten korjata ongelmaa?
^ Vastaatko noihin vielä. Jos et kykene kävelemään ja seisomaan suorassa, niin et kykene myöskään hiihtämään oikeassa asennossa. Joku vikahan sinun kropassasi on, jos hiihdät takakenossa ja polvet koukussa ikään kuin yrittäisit istahtaa, eikä kroppasi hakeudu yhtään liikkeen mukaiseen etukenoon asentoon.
Ainakin meille opetettiin jo alaluokilla, että hiihtäessä ollaan polvet koukussa etukenossa ja mäkeä laskiessakin oltiin sukset lähellä toisiaan, polvet kunnolla koukussa, yläkroppa ihan etukenossa, sauvat kainaloissa ja pyllistettiin taaksepäin. Se oli jopa huvittavaa, miten tosissaan piti ottaa se loiva ja lyhyt alamäki, jossa opeteltiin joskus ekaluokalla laskemaan mäkeä. Mutta jos joku edes yritti laskea vähän pystymmässä ja rennommassa asennossa, opettajalta tuli välittömästi palaute, että ei noin. Sen rennomman asennon sai opetella vasta, kun osasi sen "tosikko-asennon" :D Ei siis todellakaan ikinä hiihdetty metriäkään yläkroppa pystyssä vaan ekana opetettiin se, että yläkroppa on vähän etukenossa.
Muutenhan meille ei paljon hiihdon tekniikkaa koulussa opetettu ja enimmäkseen lapset tökki, lipsui ja töpsötti miten parhaaksi näkivät. Joillakin ei sukset luistaneet, toisilla ei pitäneet, ja niin edelleen.
"Lähettäjä: Tavis
Päivämäärä: 13.12.25 09:29:55
cvbn: kokeilehan pyöräillessä heittää oikea jalka takapyörän yli, eikä rungon yli. Siis takakautta, ihan niin kuin hevosen selkään noustessa. Muuttuu kyytiin nousu sinullekin paljon helpommaksi. Ei tarvii äheltää jalat solmussa rungon päällä."
Miksi? Ei se jalan nostaminen mitenkään hankalaa könyämistä ole vaan sujuu minulta ihan helposti. Rungon kapulat tulee kuitenkin alavisitoon, ei vaakatasossa, joten ei siinä kovin korkealle tarvitse jalkaa nostaa.
"Ihmettelen kyllä tuota että osaavammat ihmiset eivät sano aloittajalle että hän tekee täysin väärin tai hänellä on väärän kokoinen pyörä."
TÄTÄ MINÄKIN IHMETTELEN. Miksi ihmeessä se aloittajan mies sanoi hänelle, että hyppää lennosta kyytiin sen sijaan, että olisi sanonut, että "tuo on sinulle liian iso ja nyt pari numeroa pienempi pyörä alle, ton vuokraamisesta et maksa euroakaan".
Pertsoilla hiihtäessäsi sinun pitää opetella se "potku-liuku-potku-liuku" -tapa, eli potkaistessa polkaiset keskiosan pitokohdan latuun, että saat potkaistua vauhtia, ja sitten liu'ut päiden liukuosilla. Tämä pitää osata/opetella ilman sauvoja. Ainakin minä vain sössin ja räpellän, jos en opettele hiihtotyyliä (omalla tavallani) ihan jaloilla, ilman sauvoja. Ala-asteella minulla oli aina pertsan sukset, joilla piti opetella jotenkin sekä pertsaa että luistelua. Yläasteella sain luistelusukset, jolloin sai laistaa pertsan tekniikkaopettelusta, kun luistelusuksilla sitä ei voi harrastaa.
Jos haluat vaikka pätkittäin luistella niillä pertsasuksillasi, niin silloin pitää tietää, ettei luistellessa vedellä suksilla sivulle vaan sukset pidetään suht suorassa ja niillä liikutaan vuorotellen eteenpäin. Minä en tuota tiennyt ja yritin aikoinaan hiihtää sivulta toiselle ja ihmettelin, kun ei minkään levyinen latu tahtonut riittää. Onneksi sitten youtubesta katsoin jokun "eri luisteluhiihtotyylit" -videon, jossa näytettiin 5 eri tyyliä, ja tajusin, että sukset pitää suunnata eteen. Se auttoi ja alkoi minullakin hiihto sujua ja kapeampikin väylä riittää. Ja silti hiihdän ihan jollain omalla sekatyylilläni, mutta mitä sitten. En ole kilpahiihtäjä.
|