|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 12.12.25 20:09:26
"Omistajasta kiinni nuo asiat. Oma oli ekat 1.5v todella vilkas, mutta remmissä kulki jo 3 kun iässä hyvin."
Eipä ole pelkästään omistajasta, kyllä ne koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat myös ihan hurjasti. Ihan esimerkkinä sisäsiisteys; joku oppinut pyytämään jo 9-viikkoisena ulos ja joku toinen tehnyt satunnaisia vahinkoja sisälle vielä 9 kk:n iässä. Hihnakulkemisen suhteen omani sattumoisin olleen helppoja opetettavia, mutta en todellakaan laske omaksi ansiokseni vaan tuuriksi ja koirien ominaisuuksiksi. Kaksi koirista olleet sellaisia, jotka eivät ole suunnilleen edes kokeilleet yrittää kiskoa koskaan. Tiedän kuitenkin, että jos koiralla sellainen taipumus on, niin on muuten varsin haastava opettaa pois - yksi meidän kouluttaja myös totesi, että se on hänestä yksi vaikeimpia asioita opettaa, jos koiralla on ns. vetämiseen taipumisusta.
Yhden koirani kanssa kyllä painittiin varsin pitkälle 1-vuotiaaksi asti hihnan repimisen kanssa (kiihdyttävissä tilanteissa), siinä missä kahdelle muulle ei koskaan edes juolahtanut mieleen kokeilla repiä hihnaa. Eli yksilöllisiä asioita nämä.
No mutta, aloitukseen. Aussieta ei ole minulla ollut, mutta tunnen näitä muutamia. Oma käsitykseni on, että ei välttämättä kovin helppo rotu. Osalla on jopa ihan elämää haittaavaa reaktiivisuutta, siis sellaista, ettei koira kerta kaikkiaan sopeutunut taajamaelämään. Aussiella saattaa olla reaktiivisuutta, terävyyttä, erilaisia aggression muotoja ja ylivilkkautta noin muun muassa. Toisaalta hyvä, tasapainoinen aussie on oikeasti tosi hyvä koira. Mutta itse olen aikanaan jo ajatellut, että en uskaltaisi ottaa aussieta, koska riski saada ei-tasapainoinen yksilö tuntuu olevan turhan suuri.
Voi toki olla, että tässä kymmenen vuoden aikana rotu on mennyt parempaan, tiedä sitten.
|