|
Lähettäjä: iina
Päivämäärä: 11.12.25 19:32:21
"Menin kerran työhaastatteluun erääseen toimistorakennukseen, ja en ollut täysin varma mistä pääsen sisään ja olenko oikeassa paikassa. Kysyin asiallisesti neuvoa vartijalta ja tämä oli avoimen vihamielinen, tuntui että olisi varmaan sylkenyt päälleni jos olisi voinut. Vastaus oli todella v*ttumainen ja äänenpaino kuin olisi melkein syössyt tulta, jotenkin katkera ja vihainen."
Minulla samantapainen kokemus. En ollut menossa työhaastatteluun, mutta kuitenkin pyörin erään viraston aulassa enkä tiennyt mihin kuuluu mennä. Aulan reunalla seisoi vartija jolta kävin kysymässä, tietääkö hän mihin suuntaan minun pitää mennä. Hän nosti kädet ristiin miestisuilleen, röyhisti rintaansa ja naurahti "NÄYTÄNKÖ MÄ JOLTAIN INFOPISTEELTÄ?". Vastasin, että "itse asiassa kyllä. Vartijoiden työhön kuuluu usein kertää ympäri rakennusta, joten he ovat yleensä hyvin perillä siitä missä päin rakennusta sijaitsee mitäkin". (Noin siis toimivat omassa työpaikassani.) Vartija ehkä vähän nolostui ja sanoi, että "No en kuitenkaan ole infopiste" kattoa ja seiniä tuijotellen, eli ei enää kehdannut ottaa edes katsekontaktia.
Ihan hyvin olisi voinut sanoa ettei hän tiedä, kun hänen työtään on vain tönöttää aulassa ja ei tunne rakennusta, ja sitten ohjata infopisteelle sen sijaan että nauroi, ettei hän ole infopiste.
Omalla työpaikallani vartijat ovat pääosin asiallisia, jos heihin ei ota kontaktia. Moni ei edes moikkaa, ja jos heitä huomioi, niin ovat ylimielisiä.
Joskus olin ns. siviilivaatteissani työpaikalla käymässä, kun huomasin, että avaimet oli jääneet kotiin enkä päässytkään huoneeseeni. Aulasta kuitenkin pääsin oikeaan kerrokseen, kun oli virka-aika ja ovet ei olleet tuolla välillä lukossa. Huoneeni ohi käveli vartija kun kaivoin laukkuani ja ajattelematta tokaisin, että "Hei voitsä avata mulle tän oven?". Vartija kääntyi hitaasti, oikein mairean näköisenä, nosti nokkansa pystyyn, laittoi kädet ristiin ja kysyi, että "Ja minkähän takia? ;)". Vastasin, että "Kun mulla jäi avaimet kotiin". Hän naurahti, että "No hehheh!". Tajusin tuolloin, että olen tosiaan omissa vaatteissani enkä näytä firman työntekijältä, ja tuota vartijaa en ole aiemmin täällä nähnytkään. Mutta onneksi ohi käveli eräs tuttu työntekijä jolle huikkasin "Hei joni, avaa mulle tää ovi". Tämä Joni pysähtyi, avasi oven, kiitin, hän jatkoi matkaansa, ja vartija tuijotti hölmistyneenä.
Tuossakin tapauksessa vartija olisi voinut olla olematta pskamainen ilme naamallaan ja asiallisesti tokaista esim. "Saan avata ovia vain henkilökunnalle". Mutta tuo minun halveksiminen oli se, jota en ymmärrä. Tiedän varsin hyvin sen, ettei hän voinut tietää minun olevan henkilökuntaa, mutta olisi voinut edes kysyä, että ootsä siis töissä täällä. Näytti nimittäin todella hölmistyneeltä, kun se ohikävelevä Joni ei epäröinyt yhtään vaan avasi oven tuosta vain.
|