|
Lähettäjä: Vikane
Päivämäärä: 8.12.25 11:27:48
Olen havahtunut vasta nyt uuden parisuhteen myötä, kuinka heikko itsetunto minulla on, enkä osaa korjata asiaa. Haluaisin olla vahva ja itsevarma, mitä ulospäin olenkin, mutta nyt kaikkien sanomiset menee ihon alle ja pahoitan mieltäni kokoajan.
Olen 28v ja kumppani 44v. Miesystäväni on todella hyvännäköinen, itsestään huolta pitävä. Itse olen sellanen 7/10 perus, hukun massaan enkä ole erityisen kaunis vaikken rumakaan. Myöskin kuormittava työ itsellä tuntuu näkyvän naamassa ja olen vanhemman näköinen kuin mitä ikä kertoo.
Olen ajatellut että läheiseni olisivat vain minun puolesta onnellisia uudesta suhteesta. Äitini on aina ollut hyvä, normaali äiti, nyt hänellä ei ole muuta tekemistä kuin kehua jatkuvasti kuinka hyvännäköinen mieheni on, joka lauseessa ja kohdassa vaikkei puhuttaisi asiasta. Minua tämä ällöttää. Äitini on myös aina laittautunut ja "keimailee"/"hihittelee" kun nähdään porukalla, tunnistan kyllä tässä iässä että äitini ei ole oma itsensä nähdessään miesystävääni. Äitini ollessa 54v olisi mieheni ns.ikähaarukassa hänelle.
Myös yksi ystävistäni on heittäytynyt ihan ihmeelliseksi. Kun näemme porukalla, niin hän keksii kokoajan jotain syytä miksi halata vartin välein miestäni tai pitää kädestä tai muuten kosketella. Ei ole aiempien kumppanien kanssa ollut tällainen. Hänellä ihan omakin mies, mutta ei ole ollut mukana näissä näkemisissä.
Myös miehen veljen vaimon sisko yritti saada tältä miehen veljeltä apuja iskeä mieheni (että tämä veli järkkäisi näkemistä ja auttaisi viestitteleen miehelleni). Tilanne jäi epäselkeäksi, tiedän vain tuon osan ja kun kysyin onko numeroita vaihdettu tai onko tämä nainen tekstannut niin ei ole tekstannut mutta onko veli antanut numeroa nii en tiedä eikä minulle vastattu.
Mieheni ei ole pettämässä, eikä myöskään äitini/ystäväni ole viemässä miestäni, tiedostan tämän kyllä. Mutta ärsytyksen määrä kun katselen tätä toimintaa on ihan älytön. Tänäänkin mennyt koko aamupäivä pilalle kun erehdyin ajatella asiaa ja se vie kaikki ajatukseni ja saa niin ärsyyntymään. Tiedän että riitän miehelleni ja hän ei tee mitään väärää, mutta millä pääsen itse näistä tunteista yli ja eteenpäin?? Tiedostan teoriassa että ei tuollaisia kannata jäädä miettimään ja meillä menee suhteessa hyvin, niin jättää arvoonsa, mutta olen niin läheinen äitini kanssa että tämä syö meidän välejäkin jo ja katkeroidun hänelle. Vaikuttaa myös työntekoon kun vatvon vain näissä ajatuksissa/tunteissa!
|