Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 11:38:49

Tarvis varmaa mennä terapiaan. Mut siis haluan keskustella onko tää kovin yleistä, ainakin voisin kuvitella kun nykyään on niin paljon sinkkuja.

Miettiny mistä mulla tulee se ajatus että haluan parisuhteen? Ainakin läheiset sitä kovasti odottaa äite ja mummu kyselee tämän tästä, onko jo löytynyt. Sit he vähä aina pettyy kun sanon etten ole etsinytkään. Mut sit, joskus tulee joku aivopieru ja ajattelen että olispa kiva kun olis joku jonka kanssa jakaa elämää, reissata ja viettää aikaa. Sit lataan deittisovelluksen, juttelen... Vähä alkaa jo kiinnostaa, mut sit kun tää tyyppi laittaa mulle viestiä joka päivä "huomenta, nukuitko hyvin" "mitä teet nyt" .. alkaa mua kyllästyttää ja ärsyttää. Ja kun sovitaan tapaaminen, mun tekis mieli tekeytyä kuolleeksi. En yhtäkkiä haluakaan edes tavata. Ahdistaa, pitää suunnitella nyt päivä jonku toisen mukaan. No lähden tapaan kun olen luvannut, mutta juttu jää kyl siihen kun tajuan ettei musta ole parisuhteeseen. Olen elänyt niin kauan yksin, 9 vuotta. Tullu omat rutiinit et en vaan osaa ottaa enää ketään tähän

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   7.12.25 11:58:08

Voiskohan olla ettei se tapaamasi henkilö herätä kiinnostusta solmia parisuhdetta, ja ajattelet asian ettet nyt vain osaa ottaa siihen ketään.
Fakta on ettei niitä sopivia henkilöitä nyt niin tuhottomasti olemassa ole ja suurin osa kunnollisista miehistä on aikuisiällä jo sitoutunut.

Ehkä sen oikean tyypin viestit ei ärsyttäisi.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.12.25 11:58:12

No eihän noi deittisovellustyypit kolahda kuten livenä jonkun kiinnostavan tyypin kohtaaninen.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   7.12.25 12:09:58

Mä olin ihan samanlainen.

Keskustelu sujui hetken kunnes minua alkoi ahdistaa toisen jatkuva viestittely. Tämä saattoi tulla vasta ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Mutta sitten löytyi se THE ONE.
Mikään ei ole ihanampaa kuin, että toinen kysyy miten nukuit, miten päivä on mennyt, mitä suunnitelmia tai toivottaa yksinkertaisesti hyvää yötä/hyvää huomenta.
Ja tämä ollut alusta asti näin.
Eikä myöskään hiljaisuus ole ongelma!

Eli omalla kokemuksella kun löytyy se oikea niin ne viestit ei ärsytä. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 12:16:10

Kaikkien ei ole pakko olla parisuhteessa. Ehkä kannattaa vaan hyväksyä se, että haluat olla yksin. Se on ihan ok. Itse tapaan noin kerran vuodessa kiinnostavan ihmisen ja yleensä aina juttu menee puihin milloin mistäkin syystä, mutta mua ei kiinnosta seurustella jonkun "ihan kivan" miehen kanssa vaan sen parisuhteen takia.

Toki täällä ulkomailla on oikeasti paljon vaikeampaa pärjätä yksin koska esim asuminen on älyttömän kallista ja ei ole mitään tukiverkkoa lähimaillakaan. Siltikään en ole alkanut parisuhteeseen vaikka näissä oloissa kyllä ymmärrän, että se seurustelusuhde voisi tuoda paljon turvaa.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   7.12.25 12:20:59

Ei kaikki vaan kaipaa parisuhdetta. Osa haluaa mennä omia menojaan ja se on ihan ok! :) Parempi kuin väkisin aloittaa parisuhde ja muuttua katkeraksi ja kiukkuiseksi, kun elämä ei olekaan sitä mitä haluaa.

Hyvä kun itse tunnistat, ettei parisuhteet kiinnosta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.12.25 12:22:10

Sama ollut aina, luovutin ja hankin lapsen yksin. Kaksi miestä olen elämässäni tavannut joiden kanssa olen oikeasti viihtynyt niin hyvin että heille olisi löytynyt aikaa ja kiinnostusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 12:41:13

"olispa kiva kun olis joku jonka kanssa jakaa elämää, reissata ja viettää aikaa"

Ei tuohon tarvitse parisuhdetta. Eikä tuollainen tarvitse olla yhden ihmisen varassa vaan useamman ystävän.

Minä reissaan eri ystävien kanssa, jaan heidän kanssa elämäänsä ja vietän aikaa. Ja yhden eksänkin, vaikka onkin syystä eksä. :D Hyviä miehiä on todella vaikea löytää, ainakaan omasta ikäluokasta. Ehkä noista parikymppisistä löytyisi joku hyvinkasvatettu ja fiksu mutta ei kiinnosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 13:06:08

Olin pitkässä parisuhteessa, en enää, jotenkin olo on sellainen että se on koettu hyvä tyypin kanssa. Eli jos suhteeseen vielä päädyn, tulee toisen olla se The One. Joskus miettii, että pitäiskö vaan taas katsella joku ja olla suhteessa, mutta en ole koskaan varsinaisesti edes haaveillut perinteisestä perhe-elämästä. Joten miksi hukata aikaa elämästään johonkin ihan kivaan, kun sen ajan voi täyttää jollain sellaisella mitä tuntuu vielä paremmalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 13:11:43

Mä olin yli 20 vuotta sinkkuna just ton takia! En niin välitä ihmisten seurasta, ja miesseura ei kiinnostanut senkään vertaa. Siis ihan ajatus vaikka leffareissusta jonkun miehen kanssa oli ihan et ääh voi kun ois mieluummin menossa yksin. Nuorena kuitenkin pakotin itseni pariin otteeseen muutamaksi vuodeksi ihan avosuhteeseen asti. Kamalaa oli. Mut nyt sit mun elämään on luikerrellut sinnikkäästi mies, jonka läsnäolo ei edes rasita tai ärsytä kovinkaan paljon, ja seksi on niin mahtavaa et se pienikin ärsytys unohtuu. En tiedä kauanko tätä nyt jatkuu mutta ihan hauskaa toistaiseksi. Mitään yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia en sentään ole valmis tekemään mutta päivä kerrallaan.

Ei tosiaan kannata deittailla, ellei tunne kaipuuta parisuhteeseen/seksiin (tai ole paniikissa lastenteon suhteen), siinä hajottaa vaan itsensä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   7.12.25 14:46:30

Ei kannata etsiä parisuhdetta tai edes haaveilla sellaisesta, oikean ihmisen tapaaminen muuttaa kaiken ! Jos sellainen tulee, jos ei tule niin sehän on tärkeää olla tyytyväinen omassa arjessaan.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   7.12.25 14:51:03

Mäkään en halua. En jaksa enää. Mutta mulla masennus syynä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   8.12.25 08:44:42

No mut on noi pommitajamiehetkin kyllä rasittavia tinderissä. En jaksa raportoida jokaista liikettäni tuntemattomalle. Kaikki nukuitko hyvin? Mites aamu alkanut? Viestit on todella raskaita jos ei ole edes tavannut ihmistä. En mä tuttujenkaan kanssa niistä jaksa jauhaa.

Lähettäjä: rio 
Päivämäärä:   8.12.25 08:49:26

”mut sit kun tää tyyppi laittaa mulle viestiä joka päivä "huomenta, nukuitko hyvin" "mitä teet nyt" .. alkaa mua kyllästyttää ja ärsyttää.”

Onkohan minussa joku vika, kun mä taas rakastan sitä että mies laittaa minulle tällaisia viestejä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 08:54:21

Niille viestipommittajille voi sanoa, että en pidä viestittelystä ja mahdollisimman nopeasti mennä vetämään jotkut kahvit tai joku kävely JOS haluat yrittää löytää jonkun.

Kävin itse joskus treffeillä tekemässä aina jotakin mitä minä halusin muutenkin tehdä kuten keilaus ja biljardi jota ei voi tehdä yksin. Vaikka mies ei olisi loppujen lopuksi kiinnostanut niin sain silti tehdä jotain kivaa ja miehet olivat useimmin myös hyviä tyyppejä. Toki maksoin aina puolet itse kun tiesin ettei toista kertaa tule.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.12.25 09:02:30

Ulkoiset odotukset ja maailma ympärillä voi luoda paineita pariutumiseen mutta tärkeintä on miltä itsestä asia tuntuu.

Reissata ja aikaa voi viettää ystävienkin kanssa tai jos viihtyy yksin niin sujuu itseltäni ainakin hyvin.

Repisin itse varmaan tokana päivänä jo hiuksia päästä jos aamulla pitäisi lukea jotain "moi miten menee mitä teet" -kyselyjä :D.

En itse kyllä etsimällä etsi mitään mutta elämässä on yksi ihminen jonka kanssa on aina kiva ja turvallinen olo. Aina on sopivasti perhosia vatsassa kun nähdään. Saa nähdä...

Lähettäjä: minä 
Päivämäärä:   8.12.25 11:12:53

Kuulostaa tutulta. Aina välillä tulee olo, että haluaisin sittenkin parisuhteen.

Ja koska nykyään on oikein ns. luonnostaan tapaa potentiaalisia kumppaneita, niin yleesä selaan sitten just Tinderiä tms. Mutta jos siellä matcheja edes tulee, niin joko mies aloittaa keskustelun kehumalla ulkonäköäni tms, mistä tulee likainen olo (:D) tai sitten keskustelu on tosi platonista ja kuivuu jossain kohtaa. Ihan pari kertaa olen päätynyt treffeille asti.

Luulen, että mun yksi iso ongelma on myös se, että en jaksaisi mitään sellaista epävarmaa tutustumisvaihetta ja viestittelyä ja säätöä, vaan haluaisin, että kaikki olisi heti ns. luontevaa ja kivaa. Mikä taitaa olla aika epärealistista. Ja ennen kaikkea tarvitsisin ehkä sen, että se kumppani löytyisi juurikin kuten nuorempana eli vaikka yhteisten tuttujen kautta, työpaikalta tms, jossa ikään kuin hiljalleen tutustuisi ja törmäilisi, mutta olisi kuitenkin jo heti tiedossa jotain yhteistä, eikä tarvisi joka asiaa selvittää väkinäisellä keskustelulla.