|
Lähettäjä: Jokin
Päivämäärä: 5.12.25 23:20:21
Haluan vain kuulla, mistä on kyse ja on ihan ok, jos vika on minussakin.
Kyse on anopistani.
Tulin raskaaksi ja kaikki meni hyvin kunnes kerroimme raskaudesta. Siten alkoi neuvominen ja naureskelu ja pahan puhuminen selän takana. Olin aivan väärin raskaana. Tuli synnytyksen aika ja anoppi kysyi, tuleeko mies mukaan. Mies vastasi tulevansa, jos vain suinkin pääsee. Anopille tämä oli ok kunnes pääsi ripittämään minut siitä, miten ilkeä olen kun pakotan mieheni mukaan synnytykseen.
Vauva syntyi, ja en kuulemma osannut hoitaa. Poikaansa ei aikonut ripittää samalla tavalla mutta oli kylillä puhunut, että minä olin pyytänyt anoppini kyselemään ventovierailta neuvoja vauvamme hoitoon. Kun lähdin selvittämään asiaa kyliltä, anopilta meni muisti. Ei ole ikinä kuulemma kysellyt neuvoja tai antanut sellaisia.
Hirveä huuto joka asiasta, jopa siitä, että kyläilen vauvan kanssa liikaa tai en laita ylimääräisiä rättejä vauvan sänkyyn tai en anna vauvan juoda vastikkeita enkä varsinkaan tuttipullosta, mikä on ollut vuosikymmeniä rottien armoilla ja jonka tuttiosa on leikattu isoksi. Anoppi oli käynyt vara-avaimella laittamassa ne rievut sänkyyn sairaalassa ollessamme.
En suostunut ottamaan korkeaa pöytää sohvan ja tv:n väliin ja anoppi vaan jankutti siitä. Isäni jyrähti hänelle, ettei noin vaarallista tavaraa voi ottaa blokkaamaan näkymää tv:seen. Anoppi ymmärsi heti, ettei se tosiaan ole kovin turvallinen viritys. Lomamatkamme aikana pöytä oli ilmestynyt pieneen olkkariimme.
Appiukkoni sanoi anopille mm. tuosta pöydästä ja niistä vauvan sänkyyn viritetyistä rievuista. Anoppi pahoitti mielensä, koska ei ole koskaan mitään pöytiä tai riepuja tuonut.
Kylillä puhuu, miten vain hän hoitaa "vauvaa" (nyt kolmevuotiasta) koska minusta ei siihen ole, pojastaan ei mainitse mitään. Anoppi tapasi tytön viimeksi viime jouluna, valvotusti ja vartin ajan.
Mikä ihme häntä vaivaa?
|