|
Lähettäjä: Manna
Päivämäärä: 4.12.25 17:30:10
Olen eroperheestä, jäimme siskon kanssa äidin luokse asumaan. Äiti käytti meihin, erityisesti minuun, kun olin "tottelemattomampi" henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Uhkailua erinäisillä asioilla ja kuritusta luunapista ja tukkapöllystä vitsaan ja remmiin.
Kun täytin viisitoista vuotta, äitini löysi uuden miehen, joka vaikutti kyllä mukavalta, muttei kuitenkaan hyväksynyt meitä nuoria. Sisko oli seiskaluokalla ja minä ysillä, kun äiti alkoi viihtyä kaiket viikonloput miehen kotona, minne meitä ei kutsuttu. Sisko käytti alkoholia reilusti ja tuli raskaaksi kuusitoistavuotiaana.
Minulle äiti sanoi kustantavansa lukiuon, mutta sen jälkeen ei heruisi penniäkään. Ja näytti missä on ovi, mistä voin viimeistään kahdeksantoistavuotiaana häipyä. Lisäsi vielä, etteivät linnunpoikasetkaan palaa pesäänsä, kun ovat sieltä kerran lähteneet.
Niinpä äiti sitten muutti tämän uuden miehen kanssa yhteen vähän ennen kuin minä täytin 18. Sisko muutti vauvan kanssa poikaystävänsä äidin ja isän hoteisiin. Minulle löytyi pieni asunto, josta isäni maksoi puolet vuokrasta.
Lukion jätin kesken kolmosluokalla, kun ei minulla olisi ollut varaa pitää mitään ylioppilasjuhlia eikä ollut mihinkään muuhunkaan varaa, mihin luokkatovereilla oli.
Nyt äiti on vanha, mies on dementoitunut. Äiti ei ole ollut millään tavalla tukena elämässäni, kun se mies ei minua ja siskoani hyväksynyt. Äiti soittelee minulle kolme kertaa viikossa ja kaataa henkisen roskasankonsa niskaani. Olen yrittänyt anta hänelle anteeksi, mutta unohtaa en voi.
Aika kurja lapsuus ja nuoruus mulla kyllä oli. Onneksi aikuisena on kivempaa, on omat rakkaat lapset ja hyvä mies.
|