|
Lähettäjä: pilosopi
Päivämäärä: 4.12.25 16:54:59
Kuten moni on jo sanonut, kukaan normaali ihminen ei pitkässä juoksussa toimi noin pelkän "mukavuudenhalun" takia, joten siitä jo tietää että jotakin oikeaa ongelmaa varmasti taustalla on - vähintäänkin masennus. Oikeasti mukavuudenhaluinen ihminenhän nimenomaan hankkii sellaisen selkeän ja turvallisen lokeron jossa on mahdollisimman mukava olla mahdollisimman vähällä vaivalla, eli esimerkiksi niin vähän kuin mahdollista vaativan aivot narikkaan-työn että sillä saa pidettyä jonkinlaisen elintason ja sitten on vapailla niin laiska ellunkana kuin vain mahdollista.
Oikeasti, ihmisiltä jotka näkevät syrjäytyneissä, mt-ongelmaisissa, työttömissä ynnä muissa ainoastaan "mukavuudenhalun" siitä että "ei tarvitse käydä töissä eikä tehdä mitään", puuttuu paitsi elämänkokemusta ja ihan perustavaa laatua olevaa empatiaa myöskin ihan perus maalaisjärkeä ja päättelykykyä. Oikeasti tuollainen elämä ei ole millään lailla mukavaa edes sille kohteelle itselleen muuten kuin jollain hyvin pinnallisella tasolla, koska niin hassua kuin se onkin, jatkuva ja liiallinen mukavuus ei ole normaalille terveelle ihmiselle oikeasti mukavaa kovinkaan pitkään. Tämän päälle tulee jatkuva stressi rahojen riittävyydestä, siitä ettei ole koskaan varaa mennä mihinkään tai tehdä mitään (eikä ehkä sen nuppivian takia uskallusta ja haluakaan, vaikka mieli tekisi) sekä elämän loputon näköalattomuus ja lohduttomuus, tuntuu että kaikki valuu hukkaan. Oikeasti, pitää olla jotenkin todella lapsellinen ja pinnallinen ajatusmalli itsellä jos tuollaisille ihmisille on piiruakaan kateellinen (ja se kateushan nimenomaan paistaa näistä kirjoituksista läpi todella kauas).
Ymmärrän toki että monille kultalusikka perseessä syntyneille tämmöistä voi olla vaikea sisäistää kun siihen ei ole itsellä minkäänlaista kosketuspintaa, mutta yrittäkää nyt edes. Ajatelkaa ja koettakaa asettua toisen asemaan. Meille, jotka olemme itse joutuneet nostamaan itsemme jaloillemme ja käymään läpi sen vaiheen jossa ainoa mahdollisuus oli ne yhteiskunnan tuet ja se että joku vähän elätti että pääsi sen verran läpi niistä nuoruusajan kasvukivuista ja vaikeuksista että pääsi jaloilleen ja lopulta jopa todella tuottavaksi ja "hyödylliseksi" yhteiskunnan jäseneksi se on paljon helpompaa, koska näemme näissä ihmisissä aina jonkin verran itsemme. Me voimme sanoa kuten englantilaiset "There, but for the grace of god, goes I."
|