|
Lähettäjä: Greda
Päivämäärä: 3.12.25 10:05:19
Eli mun ongelma on se, että vihaan liikuntaa. Siis oikeasti vihaan, enkä saa siitä mitään hyvää oloa irti. Käyn rutiininomaisesti joka päivä paitsi sunnuntaisin tekemässä tosi pienen aamulenkin, joka kattaa reilunkilometrin hölkän kuntoportaiden luokse, kolmeen kertaan portaiden juoksun ja samaisen reikun kilsan hölkän takaisin kotiin, thats it. Olen kokenut, että ns velvollisuus hoidettu jo ennen kuin aurinko nousee ja illan saa keskittyä rakkaaseen harrastukseen, joka taas ei ole liikunnallinen vaan taiteellinen. Mutta onko sittenkään? Venyttelystä kyllä tykkään ja sitä harrastan iltaisin kotona, mutta se nyt ei liikuntaa ole toki. Hyötyliikunnaksi laskettakoon vaikka lisäksi reilun 1km / suunta kävelty työmatka. Mulla ei ole terveysongelmia tms syitä olla liikkumatta enempää, mutta ihan rehellisesti vapaa-ajalla teen mielummin monia muita asioita. Esim kuntosali on paikka joka ei kutsu minua ajatuksena tippaakaan.
Mutta asia on alkanut mietityttää kovasti, koska siskoni on ottanut nyt asiakseen piinata minua oikein urakalla siitä, että liikun ihan liian vähän, saan irvailua asiasta jatkuvasti. Ja varsinkin siitä, että en käy salilla. Kommenttien myötä olen alkanut kokea asiasta huonoa omatuntoa ja alkanut murehtia, että olenko minä tosiaan ihan vaan ”laiska sohvaperuna”? Pitääkö jokaisen hyvän ihmisen oikeasti käydä salilla? Harrastatko kaikki muut arjessa paljon liikuntaa ja olenko minä epäonnistuja tässä asiassa? Elänkö minä aivan väärin, kun en liiku tämän enempää?
Mietteitä, pohdintaa ehkä vertaistukea kaipailisin.
|