Lähettäjä: saanas 
Päivämäärä:   1.12.25 16:55:06

Olen kolmenkympin tietämillä ja alan olla jo väsynyt. Olen yrittänyt uudelleen ja uudelleen, kestänyt paljon ajatellen että kohta helpottaa, puskenut väkisin läpi mutta silti kaikki aina epäonnistuu. Olen aina löytänyt uuden polun mitä kulkea, mutta nyt tuntuu että olen umpikujassa. En enää jaksa mitään. En innostu asioista, joista aiemmin sain hyvää mieltä ja motivaatiota. Lisäksi perheen ja yhteiskunnan odotukset vain lisäävät ahdistusta. Mitä ihmettä tekisin? En ole saavuttanut mitään. En halua mennä keskustelemaan kenellekään. Välillä synkät ajatukset valtaavat mielen, että mitä jos vain luovuttaisin ja lähtisin täältä.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   1.12.25 16:59:02

Eihän tämä perus arki monellakaan mitään hupia ole, silti sitä elämää täällä eletään. Ilon voi löytää pienistäkin asioista.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   1.12.25 17:18:12

Mitä siis haluaisit saavuttaa?

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   1.12.25 17:28:06

Missä olet epäonnistunut? Oletko opiskellut? Oletko töissä? Mitkä mielestäsi on perheen ja yhteiskunnan vaatimukset sinulle? Entä omat vaatimukset itsellesi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 17:33:59

Minäkin kysyn, mitä sinun omasta mielestäsi pitäisi saavuttaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 17:35:39

Mitä ihmeempiä täällä nyt pitäisi saavuttaa?

Syö herkkuja. Niistä tulee hyvä olo :)

Lähettäjä: Late 
Päivämäärä:   1.12.25 17:48:35

Ensinnä hommaa itsellesi työtä... pois kotoa rypemästä itsesäälissä. Siitä se voimaanuminen lähtee.

Lähettäjä: kerma 
Päivämäärä:   1.12.25 18:02:14

Ehkä alottaja kaipaisi lohduttajaa? Olen käytettävissä.

Lähettäjä: fox 
Päivämäärä:   1.12.25 18:13:23

Halaus aloittajalle <3 Olet tosi vahva, jos olet selvinnyt ja jaksanut puskea läpi monenlaisesta.
Täällä toinen hitusen yli 30 v, joka tuntee syvää epäonnistumista elämässään, olo on todella lannistunut ja toivoton. Joo on korkeakoulututkinto ja työ mitä joka paikassa ja tässäkin topassa jo peräänkuulutetaan, (ei tosin sellaiset mitä minulta kotoa vahvasti odotettiin ja se myös tehdään minulle jatkuvasti hyvin selväksi), mutta en koe sitä kyllä minkäänlaiseksi saavutukseksi tai onnistumiseksi. Ja olen jo tässäkin vaiheessa elämää sisältä todella uupunut työhöni, mikä hävettää. Tuntuu että olen laiska ja epäonnistunut ihminen, kun koen näin. En vaan näe mitään tulevaisuutta itselleni. Ja olen tavallaan jo hyväksynyt sen, että mun elo tässä maailmassa ei taida jäädä kovin pitkäksi.