Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 10:37:13

Pieniä? Se, että halutaan yhtäkkiä siinä samalla edetä johonkin uralla eikä riitäkään enää se, että on äiti ja haluaa olla lasten kanssa ja touhuta heidän kanssa. Toki voi olla töissä, mutta silti haluaa jotain enemmän. Sekin on jo aika saavutus jos onnsaanut lapsen tai useita ja se arkipyörittäminen ylipäänsä perheessä. Siihen päälle pitäisi vielä yhdistää tiukkaa kokoustamista mielellään koko päivä ettei näytä siltä ettei tee mitään. Sitten mietitään, kuka tekee ruoan jos kumpikin vanhempi vaativissa töissä , kukaan ehdi kauppaan, koska ethän sä nyt voi lähteä tärkeästä kokouksesta klo 15.30.
Nykyaika luo äidille mahdottoman roolin. Ennen riitti se, että hoiti kotona homnat ja ehkä jotain virkatöissä virka-aikaan , mutta nyt työt pyörivät kellon ympäri eikä kukaan välitä onko jollain lapsia tai perhettä ja äidin pitäisi silti nousta Eu pomoksi, kun muuten ei ole mitään missäään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 10:43:41

Lapsen isäkin osallistuu, niin äiti ei joudu uhraamaan uraansa perheen perustamisen takia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 10:45:27

Jotain boomeria kismittää kun lapsen puoliso ei uhraudu äitinä 😃😃😃😀😀

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   1.12.25 10:45:39

Mä luulen itse, että tähän on some isona osana vaikuttamassa - siellä kun tuutataan näitä uramammoja ihan urakalla ja jotenkin sitten muillekkin iskostuu päähän että pitää suorittaa sitä työtä samalla täysillä ja jaksaa olla supermama sivussa. Nimenomaan sivussa.

Itsellä ekan lapsen kanssa oli sellainen olo että en mitenkään voi jäädä töistä pois, koska pitää hoitaa hommat. Pienessä yrityksessä tuntui että on jäätävä töihin edes puolikasta työaikaa, jotta homma sujuu. Toisen lapsen kanssa tajusin, että lapset on pieniä oikeasti todella lyhyen aikaa ja on tärkeämpääkin tekemistä kuin olla töissä ja suorittaa, ja tajusin kuinka väsynyt olenkaan ollut kun olen paiskinut hommia samalla ja pakollakin kaikkea teki vähän puolella kädellä kun ei ollut aikaa olla kunnolla äiti, kunnolla työntekijä tai kunnolla puoliso.

Totesin siis, että työt saavat nyt odottaa ja olen äitiyslomalla, muut hoitakoon hommat sillä aikaa. Katsotaan sitten taas uudelleen, kun vanhempainvapaat loppuvat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.12.25 10:45:55

Miksi sun mielestä vaan äitien pitäisi olla kotona pienten lasten kanssa? Tai olisi oikeus siihen.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   1.12.25 10:52:17

Mä oon 50v ja äiti teki uran johtotehtävissä, merkittävässä roolissa omalla alallaan. Hyvin pärjättiin sisarusten kanssa siitä huolimatta.

Taisi olla peruskoulun kaveripiirissä suurimmalla osalla sellaiset äidit että tekivät ammattiuraa ihan tosissaan. Ei ollut mitään ihmeellistä siinä asiassa 80-luvulla.

Nykyään ihme kitinää tästäkin asiasta.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   1.12.25 10:52:53

Miksi isille tulee uranousuhuuma lasten ollessa pieniä? Miksei riitäkään se, että on isä ja haluaa touhuta lasten kanssa…

- korvaa jokainen äiti-sana sanalla isä- ja lue uudelleen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.12.25 10:56:13

Lapsen ollessa ala-asteikäinen lähdin vuoden työkomennukselle sotatoimialueelle etelä-eurooppaan. Lähdin koska töissä ei maksettu osaamistani vastaavaa palkkaa. Komennuksen aikana sain tosi hyvän palkan ja toin vielä muuttoauton, siitäkös oltiin katellisia töissä ;DD

Lähettäjä: Sanni 
Päivämäärä:   1.12.25 11:05:31

Itse olin aika turhautunut työssä jo silloin kun odotin esikoista. Töitä ja vastuuta oli paljon, mutta aikaa töiden hoitamiselle ei. Samoin palkkakehitys huono. Hoitovapaiden jälkeen aloitin aktiivisen työnhaun ja pääsinkin kaikkiin paikkoihin haastatteluun mihin hain. Sain ns.unelmatyön, joka edellytti paljon matkustamista. Mies pyöritti arkea työmatkojen ajan ja lapset oli päiväkodissa. Koen, että aika oli silloin sopiva omien urahaaveiden toteutukselle. Olin kuitenkin välissä ollut pitkään kotona lasten kanssa ja mieskin piti puoli vuotta isyysvapaita. Nyt kun lapset ovat yläkoulussa on mies edennyt toisiin tehtäviin ja matkustaa myös. On se aikamoista yhteensovittelua, varsinkin kun päätin itse jatkaa opintoja työn ohessa. Meillä on apuna se, että toinen voi tehdä yhden päivän viikossa tarvittaessa etänä ja itse en tee töitä virka-aikaan vaan päivystystän ja matkustan. Tämä ei olisi onnistunut silloin kun lapset olivat vielä päiväkodissa, koska tukiverkkoja ei ole.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.12.25 11:07:54

Onko se nyt ihme, että kun on laittanut elämän tauolle paarikasi vuodeksi lasten takia, alkaa juuri siinä aloittajan huomaamassa kohdassa kaipaamaan takaisin omiin hommiinsa? Onhan siinä jo uhrauduttu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.12.25 11:18:43

"korvaa jokainen äiti-sana sanalla isä- ja lue uudelleen."

Näin juuri. Miksi naisen pitää uhrata oma uransa, ja samalla toimeentulonsa, mutta miehiltä ei vaadita samaa?

Naiset ovat älykkäitä ja kunnianhimoisia, eikä nykyään enää ole onneksi häpeä näyttää sitä. Tarvitsisin itse lobotomian jos elämän sisältö olisi pyykinpesua, ruoanlaittoa ja jotain taaperon keräämien kivien ihastelua.

Lähettäjä: Jop 
Päivämäärä:   1.12.25 11:27:49

Tän on pakko olla provo. Ja mikäli ei niin tervetuloa maailmaan, jossa äiti tai isä saa olla sekä vanhempi, että edistää uraansa ja kehittyä jos niin haluaa.

Naisen raskaana olevana ja imettämään osapuolena on melko vaikeaa edetä urallaan mikäli ei etene määrätietoisesti. Jos haluaa odottaa että lapsi (tai lapset) on isoja, on jo tämän hetken ensisynnyttäjien ikäkeskiarvolla äitikin päässyt jo neljän kympin tienoille ja yli ja opinnot kaukana takana sekä mahdollisten työelämäkatkojen jälkeen oman alan tiedotkin vanhentuneita. Jos haluaa edetä, on edettävä.

Mikäli haluaa oppia ja kehittyä ja saada sen mukaista palkkaa on tyhmää tyytyä pysähtymiseen. Kalliit koulutukset ja iso potentiaali menisi hukkaan jos koulujen ja muutaman työvuoden jälkeen pistetään aivot narikkaan.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   1.12.25 11:53:00

No ei ole mitään mahdotonta, tukiverkot kuntoon. Oma perhe, sukulaiset ja ystävät mukaan osaksi elämää. En tajua miksi pitää elää niin eristäytyneenä ja huonoissa väleissä. Ei se tilanne muutu, ellei sitä muuta.