Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   30.11.25 02:57:36

Mulla on miespuolinen ystävä jonka kanssa ollaan tutustuttu viitisen vuotta sitten yhteisessä harrastuksessa. Ollaan lajissa saman henkisiä ja pidetään mm turvallisuudesta tarkoin huolta. Tämä on meitä alunperin yhdistänytkin. Meillä el ole koskaan ollut harrastuksessa mitään viritystä. Hän on naimisissa ja minä jokin aika eronnut melko pienten lasten äiti. Minusta meillä on tämän harrastusystävän kanssa hyvä, lämmin ja lojaali suhde ja autetaan aina sopivassa käänteessä toisiamme. Heitämme myös harrastuksesta kovaa läppää ja irvailemme myös sellaisille harrastajille esim.kahdestaan viestitellen jota eivät noudata turvallisuutta tai tekevät muuten jotain harrastuksen periaatteita vastaan. Monesti tässä yhteydessä vaihdetaan muitakin kuulumisia.

Kaikki on minusta mennyt aina hyvin näin ja harrastuksessa on kivaa. Vaan aina kun tulee joku vapaamuotoisempi harrastukseen liittyvä reissu tai illanvietto, niin mies murtuu avautumaan tunteistaan. Hän ei juo paljoa mutta muutaman juoman jälkeen alkaa sellainen itkuinen tilitys miten rakastaa ja haluaa mua, miten kokee vahvaa sielujen yhteyttä ym. Olen nämä.välillä kuitannut huumorilla ja joskus ollaan reissujen jälkeen puhuttu niin että ollaan voitu todeta kaiken olevan ok. Harrastuksessa arkena tästä käytöksestä ei ole jälkeäkään.

Onko tuo nyt vaan jotain huppelissa olevan ihmisen höpinää joka toistuu noin viisi kertaa vuodesss vai onko tuolla miehellä mahdollisesti muutenkin tällaisia ajatuksia? Mietin että pitääkö jotenkin ottaa etäisyyttä siellä harrastuksessa. Tykkään tästä miehestä, mutta lähinnä kaverina. Ei ole kiinnostusta sotkea toisten avioliittoja joten en edes ajattele miehestä mitään sellaista.

Ollaan yli 40 kumpikin eli ihan aikuisia.