Lähettäjä: Lipat 
Päivämäärä:   28.11.25 14:26:24

Itse jotenkin pitää kaatumista ihan normaalina asiana jos se tapahtuu jonkin syyn takia. Jos ihan ilman syytä kaatuilee usein niin ei tietenkään hyvä juttu eikä siitä ole nyt kyse.

Esim lapset kaatuilee leikkiessä ja touhutessa, ja se taitaa edelleen olla normaalia, vai onko? Ja aikuisetkin välillä kompastuu johonkin tai liukastuu liukkaalla.

Olen tutustunut yhteen ulkomaalaiseen ja tuntuu että hänestä kaatuminen on kamala asia. Kertoi kuinka olivat lapsensa (5v.) kanssa leikkipuistossa ja lapsi oli juossut muiden lasten kanssa ja kaatunut. Lapsi oli alkanut itkeä. Tuttuni oli pelästynyt kauheasti ja oli ollut ihan hädissään. Nyt eivät mene leikkipuistoon, koska siellä oli tapahtunut tämä kauhea tapaturma. Lapselle ei ollut siis tullut mitään fyysisiä vammoja.

Kun tuttuni oli käymässä Suomessa, olimme isommalla porukalla kävelyllä metsässä. Yhdessä kohdassa nauraa rätkätin silmät vettä vuotaen jotain juttua ja meinasin kompastua maasta törröttävään juureen. Horjahdin ja jatkoin matkaa normaalisti (ja hihittelin mielessäni, että olisipa ollut hassua jos olisin heittänyt nurin siinä naureskellessani). Myöhemmin tuttu päivitteli mulle, että kuinka kamalaa kun olin meinannut kaatua metsässä. En ollut edes tiennyt että oli nähnyt tilannetta, mutta olikin tullut perässäni joten oli nähnyt sen ja pelästynyt.

Tuosta monta kuukautta myöhemmin olin lähdössä retkeilemään ja vaeltamaan eli paljon liikkumista erilaisissa maastoissa. Ennen reissua tuttuni oli jotenkin tosi huolissaan siitä että lähden reissuun ja vielä yksin. Lopulta sanoi, että mitä jos kaadun reissussa kun olin silloin metsäretkelläkin meinannut kaatua. Siinä sitten rauhoittelin ja sanoin että kaikki kyllä menee hyvin jne.

Jotenkin jännä, että joku ottaa kaatumiset noin vakavasti ja järkyttyy ihan läheltä piti tilanteestakin niin että muistaa sen pitkään vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Vai onko sitä itse jotenkin tottuneempi siihen että välillä sattuu ja tapahtuu, kun lapsuudesta asti rymynnyt menemään missä sattuu, kaatuillut pyörällä, pudonnut hevosen selästä jne.

Tulipa pitkä tarina, kun alkoi tällainen asia pohdituttamaan näin perjantaina.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   28.11.25 14:38:39

Pitä varmaan kysyä tältä tutulta. Ehkä sillä on trauma tai lapsuudesta asti kyseenalaistamaton vaarantunne pelottelusta. Selvinnee, kun otat puheeksi.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   28.11.25 14:39:11

Harrastan taitoluistelua, taekwondoa ja geokätköilyä, joten kaatuilu kuuluu elämään. Välillä murtuu luita, mutta paikkaillaan ja jatketaan.

Lähettäjä: Jou 
Päivämäärä:   28.11.25 14:41:54

Joskus se oli tosi noloo. Onneks ei enää näin 50 vee

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.25 14:49:46

Lapset nyt on sellaisia kumiukkoja ja elastisia ettei pikku kaatuilut ja muksahtelut tunnu missään. Mitä enemmän ikää tulee, sitä suurempi todennäköisyys jonkin paikan revähtämiseen tai hajoamiseen on kaatuessa. Olen pudonnut varmaan 100 kertaa hevosen selästä ja vaan pari kertaa on joku paikka mennyt rikki, että aika pieni todennäköisyys satuttaa itsensä pahasti.

Kaatumista ja putoamista on hyvä harjoitella että osaa tehdä sen oikein ja itseään rikkomatta. Toki kaikkea ei aina voi suunnitella ja joskus käy huono tuuri ja jostain mitättömästä seuraa jotain vakavaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.11.25 14:52:33

Mua pelottaa liukastuminen liukkaalla kelillä. Vihaan sitä tunnetta ja pelkään loukkaantumista, enkä edes ilman syytä, meillähän on talvisin terveyskeskukset täynnä ihmisiä ketkä ovat liukastuneet ja loukanneet itsensä.

Talvet on niin vaikeita tämän suhteen, meillä päin ainakin saattaa olla monta viikkoa talvessa aivan peilijäätä jossa on vielä vettä päällä. Liikun silloin vain pakolliset ulkona ja käytän tietty nastakenkiä.

Olen ihan lapsesta asti vihannut liukkautta. Muistan kun joskus ala-asteella käveltiin kaverin kanssa koulusta ja hän paineli jäällä menemään, varovasti toki mutta ei yhtä varovasti kuin minä. Samoin johonkin englannin esseeseen kirjoitin yläasteella että vihaan talvea kun on niin liukasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.25 15:00:42

Ehkä hevosfoorumi on väärä paikka kysellä, kun putoaminen ison eläimen selästä kuuluu harrastuksen riskeihin, jonka jokainen harrastaja ottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.25 15:15:24

Kaatuminen lapselle on jossain määrin tärkeääkin. Se kehittää motoriikkaa ja taitoja esim reagointiin tilanteessa. Itse lapsena tippunut vaikka ja mistä (pyörästä, hevosilta, puista, kivistä useaan otteeseen) ja se palkittiin jo teininä mopon kanssa aina kun kaaduttiin niin lensin jaloilleni, pää oppi lapsesta ottamaan tilanteen haltuun kun tilanne vaati. Jos kaadun niin olen oppinut kaatumaan automaattisesti tietylle kohtaa pepulle jossa on eniten läskiä suojaamassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.25 15:35:03

Äitini kaatui ja murtui kallo, hihihi...

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.11.25 15:51:26

Ei se nyt ole mikään kamala asia, mutta kun ikää tulee niin alkaa vaan olla varovaisempi. Varsinkin kun on yhden 5 kk.ta parannellut poikki mennyttä jalkaa.
Talvella varsinkin näinä jäätalvina varoo liukastumista. Ymmärrän hyvin, että vanhukset pelkää, koska jos menee lonkka tai joku luu murskaksi niin vanhemmilla se paraneminen on paljon hitaampaa ja kuntoutus kestää pidempään.
Lapsien pitääkin vähän kaatuilla ja pomppia paljon, että luusto ja nivelet kehittyy.