|
Lähettäjä: Ei sais
Päivämäärä: 27.11.25 12:35:14
Oma kotini on toisille kauhistus. On räsymattoja, vanhoja eriparisia kalusteita, värikkäitä verhoja jne. Mutta työssäni näen sitten molempia ääripäitä. On koteja, jotka on "sisustettu" niin täyteen, etten ymmärrä, miten siitä sekamelskasta saa mitään irti. Ne tavarat ja pienet pitsiliinat hukkuvat toistensa varjoihin. Sitten on se toinen ääripää: kodit, joissa on valkoista, harmaata, koristeena max yksi hailakanvärinen kynttilä. Paljon peilipintaa, ei verhoja... se ei häiritse kuin silloin, kun kodissa asuu lapsia. Lastenhuoneen sisustus: valkoinen sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi. Yksi iso lelu, esim. jättiläiskokoinen vaalea pehmonalle. Ei kirjoja, ei pullonkorkkikokoelmaa, ei puoliksi väritettyjä piirustuksia, ei seinällä komeilevaa Cars-julistetta, ei lattialle rakennettua Sleich-tallia, ei sängynpäätyyn liimattuja tarroja tai kortteja. Tällainen saa minut surulliseksi.
|