|
Lähettäjä: Susanna
Päivämäärä: 26.11.25 22:26:57
Ja siksi arjesta kannattaa pyrkiä tekemään niin hyvä kuin mahdollista. Ei voi elää vain lomia tai vapaapäiviä varten, vaikka niitä tietysti saa odottaa. Mutta jos arkena aina vaan veetuttaa, niin vapaat ja lomat menee siitä toipumiseen.
Mä koen, että mun arki on täyteläistä ja hyvää. Työ aiheuttaa aika useinkin ärsytystä, mutta kenelläpä ei? Pääosin kuitenkin koen, että minulla on hyvä työ, josta osaan vapaalla irrottautua. Minulla on ihana puoliso ja suloiset koirat. Minulla on mahdollisuus harrastaa ja käynkin harrastuksissa monena iltana viikossa. Ne tuovat lisää energiaa päiviin. Rakastan luoda tunnelmaa pienillä asioilla: tähän aikaan kynttilöillä ja tunnelmavaloilla, kesällä esimerkiksi kimpulla vieraslajikukkia. Koen turvallisuutta, kun kaapissa on ruokaa, laskut on maksettu ja tilillä on rahaa.
Olen elänyt myös erilaisia vaiheita. Minua on petetty ja pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti. Olen ollut yksinäinen. Olen ollut rahaton ja syönyt nälkääni pelkkää riisiä. Olen elänyt vaiheen, jolloin join joka viikonloppu itseni ympärikänniin ja etsin yhden illan hoidon. Ja seuraavana päivänä inhosin itseäni. Minulla on epäilty vakavaa sairautta, olen läpikäynyt työuupumuksen ja kokenut suuria menetyksiä. Siksi minua vähän pelottaa olla nyt näin onnellinen; takaraivossa on ajatus, että kohta ehkä tapahtuu jotain hirveää. Mutta siis mietin, että osaanko nauttia tavallisesta arjesta näin paljon juuri historiani vuoksi.
Olen jotenkin onnistunut luopumaan perusnegatiivisuudesta, joka joskus väritti elämääni. Olin juuri se ihminen, jonka mielestä kesällä on liian kuuma, talvella on liian kylmä, työ on aina kakkaa, arki tylsää, eikä mikään muukaan ole hyvin. En ole enää se ihminen - ja voi taivas, kuinka onnellinen siitä olenkaan.
|