Lähettäjä: Hoilotihoi 
Päivämäärä:   25.11.25 11:17:04

Ongelma lyhyesti siis se, että en uskalla laulaa muiden kuullen.

En siis puhu nyt mistään esiintymisestä, vaan esimerkiksi siitä, että uskaltaisin kotona laulaa muulloinkin kuin yksin ollessani. Tykkään esimerkiksi laulaa kappaleiden mukana kun siivoan, leivon, käyn suihkussa, ajan autoa tms. mutta en vain uskalla jos en ole varmasti yksin.

Kyse ei ole lauluäänestä sinänsä, vaan uskalluksesta. Toki uskaltaminenkin olisi varmasti helpompaa, jos lauluääneni olisi upea, mutta kotona perheen kuullen laulamisessa tällä ei nyt pitäisi olla merkitystä. Mieheni laulelee kotona koko ajan, milloin mitäkin, ja itse havahduin hetki sitten siihen, että vuosiin en ole laulanut muiden ihmisten kuullen, mieheni ei siis ole koskaan kuullut minun laulavan sanaakaan.

Laulaminen loppui peruskoulun laulukokeeseen ja koulukiusaamiseen, joka tietysti sai laulukokeen myötä lisää tarttumapintaa. Sen jälkeen en laulanut edes lapsuudenkodissani jos en ollut yksin. Eli se aika tavallinen tarina laulujännityksen takana. Mutta tästä on kulunut jo pari vuosikymmentä, joten vaikka n. 10-vuotias minäni vetäytyi täysin kuoreensa tuon jälkeen, haluaisin nyt ulos sieltä.

Ja ei onnistu edes alkoholin avulla. Ääntä ei vain tule.

Mietin jopa, että varaisin itselleni laulutunnin tätä varten, mutta en tiedä onko lauluopettajilla riittävästi osaamista uskallukseen liittyiven asioiden osalta, kun varsinainen laulaminen ei ehkä onnistuisikaan. Entä jos hän saisi oloni jopa pahemmaksi ja nostaisi kynnystä entisestään? Jostain syystä kuitenkin täysin tuntemattomalle laulaminen tuntuisi ensin helpommalta, ehkä.

Onko joku täällä päässyt yli vastaavasta tilanteesta? Ei välttämättä edes laulamiseen liittyen, mutta johonkin vastaavaan pelkoon, joka voi ulospäin näyttää ihan mitättömän pieneltä jutulta, mutta sisäisesti siihen liittyy paljon enemmän.