Lähettäjä: Plösö 
Päivämäärä:   23.11.25 17:21:17

Oon 40 kieppeillä ja rupsahtanut parissa vuodessa aivan älyttömästi. En oo ikinä ollutkaan mitään missiainesta mutta nyt on painoa tullut paljon lisää ja se ei ainakaan paranna tilannetta.
Aika paljon olen aina vältellyt peilejä ja valokuviin joutumista koska oon aina ihan suohirviön näköinen, mutta nyt oon vuoden päivät käynyt säännöllisesti salilla ja siellähän niitä peilejä on melkein joka seinällä. Vîtuttaa ja oksettaa ku treenin lomassa näkee vaan sen kamalan tynnyrivatsan, roikkuvat posket, kaksoisleuan tai turvonneet nakkisormet. En näe mitään kaunista itsessäni.

Ilman peilejä en mitenkään aktiivisesti ajattele olevani ruma ja lihava mutta aina joku heijastus tuo sen mieleen. Paino ei kaikista yrityksistä huolimatta tipu, mutta onneksi edes voimatasot ja kehon toiminnallisuus on parantuneet. Yritän kovasti aina sanoa itselleni että ei se ulkonäkö mitään merkitse jos jaksaa kyykätä tai nostaa penkistä enemmän kuin kaverit mutta aina on siinäkin joku parempi melkein ilman treenaamista.

Miten sitä voisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on kun ei se tunnu muuttuvan vaikka mitä tekisi.