Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:05:00

Joo tiedetään, vaihdevuodetkin vaivaavat. Siltikin, onko kellään pitkässä suhteessa olleella ollut oloa, että parisuhde-elämä on oikeastaan vähän niin kuin nähty ja sen voisi jo luovuttaa pois? Suhde on ihan hyvä, mutta kun on ollut toisen kanssa liki 30 vuotta, niin ei vaan aina oikein enää jaksais. Tympii ottaa toinen huomioon siinä, mitä taas tänäänkin syötäisiin, tympii sen typerät teeveeohjelmat (urheilu, politiikka, kuivat asiaohjelmat), tympii sen ummehtuneet mielipiteet, seksi ei kyllästytä, sillä sitä ei ole (ei nimittäin tippakaan kiinnosta se tylsä jyystö), tympii se, ettei voi vaan olla kotonaan rauhassa ja suunnitella elämäänsä ja päiviään täysin omien intressiensä mukaan. Erota ei viitsi, kun ei ole mitään ”tosi” syytä ja toinen haluaa yhdessä olla. Pointti on kai se, että olenko ainut, jolla on tällaisia aatoksia ja haluaisi vaan jo elää ”itselleen”?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.25 16:12:16

Toisilla ne vaihdevuodet vaikuttaa nuppiin enemmän, mutta jos siitä ei sinulla ole kyse niin tietysti eroat ja elät sellaista elämää kuin haluat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.25 16:13:37

Yksi 10 vuoden suhde takana ja koen saaneeni käsityksen mitä parisuhteessa eläminen on. Ei lapsia, joten sinänsä aika leppoisaa. Jos suhteeseen vielä lähden pitää kyllä olla kaikki kohdallaan, en enää jousta omista tarpeista.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   23.11.25 16:14:56

Mutta siis missä mielessä se suhde on hyvä, jos yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai seksiä ei ole ja toisen läsnäolo tympii jatkuvasti?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:26:48

No hyvä siinä mielessä, että särmät on hioutuneet. Toista huomioidaan ja yhteiselo sujuu ilman isompia draamoja. Toisen tukeminen ja auttaminen. Kaveruus. Eihän tässä mitään intohimoa enää ole, mutta ei sitä olisi kenenkään muunkaan kanssa, koska se puoli hormonaalisesti on kuollut ja elämänvaihe ohi lopullisesti, enkä sitä kaipaakaan.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:29:26

Ehkä se on enemmän se tunne, ettei saa enää toisen ihmisen kanssa elämisestä juuri mitään. Tai saa vähemmän kuin se ottaa usein. Se toisen huomioon ottaminen väsyttää jollain tapaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.25 16:32:56

Teidän pitäisi tehdä jotain kivaa yhdessä ja löytää toisenne taas. Oletko puhunut kumppanillesi näistä tuntemuksista yhtään?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.25 16:36:45

Kannattaa esim reissata yksin tai käydä joskus mökillä tai muualla yksin niin voi ajatella vain itseään ja toisaalta sitten näkee, onko se yksin oleminen vai toisen kanssa oleminen parempi. Minkään suhteen ei pitäisi ottaa enempää kuin antaa, joten jotain suosittelen tekemään. Joko vaihdevuosioireille tai parisuhteelle.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:37:01

No tietää hän nämä tunteet osittain. En henno sanoa ihan kuten täällä, ettei toisen mieli ihan pahoitu. Ollaan kai jo niin syvällä, ettei minkään tekeminen tunnu enää miltään. Kaikki on nähty. Matkustelut, lenkkeilyt, lasten kasvatukset jne. Puolison fyysinen kuntokin/terveys on niin huono, ettei hänestä enää mihinkään liikunnalliseen oikein olekaan.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:41:23

En tiedä, että johtuuko tämä siitäkin, että ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta. En ole esim ikinä asunut yksin. Lapsuudenkodista suoraan parisuhteeseen. Olen aina elänyt toisen kanssa ja ottanut toiset elämässäni huomioon, asettanut etusijalle. Se kyllästyttää jo jotenkin. Jos ei tarvitse huomioida miestä, niin sitten lapsia, tai elukoita tai jotain ärsyttäviä sukulaisia, työtä tai ties mitä muuta…

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   23.11.25 16:42:05

Aloitus olisi voinut olla mun tekemä, niin samanlaisia ajatuksia myös täällä pyörii kohta 30:n vuoden yhteiselon jälkeen. Erityisesti viime aikoina on tympinyt tää parisuhde oikein tosissaan.
Jotenkin tuntuu, että vanhetessaan miehet jähmettyy omiin rutiineihinsa tekemisissään ja ajatuksissaan yhä tiukemmin, eikä löydy mitään innostusta mihinkään uuteen toimintaan.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 16:42:24

''Tympii ottaa toinen huomioon siinä, mitä taas tänäänkin syötäisiin''

- Miksi ette voisi tehdä omia ruokia? Saisit tehdä just selllaista kun haluat. Me tehdään näin puolison kanssa, jo kolme vuotta menty näin.

''tympii sen typerät teeveeohjelmat (urheilu, politiikka, kuivat asiaohjelmat)''

- Tympiikö nämä sen takia jos et itse seuraa politiikkaa? Ehkä kannattaisi kuitenkin. Ne kaikki asiat vaikuttaa jokaisen elämään tavalla tai toisella. Asiaohjelmien seuraamisesta tulee vain käsitys, että mies haluaa pysyä kärryillä yhteiskunnallisista asioista, mikä on yleisesti ottaen ihan hyvä piirre ihmisessä.

''tympii sen ummehtuneet mielipiteet''

- No tämä ehkä kumoaa vähän äskeisen

''seksi ei kyllästytä, sillä sitä ei ole (ei nimittäin tippakaan kiinnosta se tylsä jyystö)''

- Miten olette yrittäneet korjata tilannetta? Onko kumpikaan ottanut seksiä edes puheeksi ikinä?

''tympii se, ettei voi vaan olla kotonaan rauhassa ja suunnitella elämäänsä ja päiviään täysin omien intressiensä mukaan.''

- Voithan. Senkun suunnittelet omat menosi, käyt harrastuksissa, tapaat kavereita, käyt tapahtumissa jne. Mihin sä tarviit miehen ''lupaa''? Tuo kotonaolo on ehkä hankalampi järjestää, jos toinen ei oikein käy missään.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:47:34

Omia ruokia ei voi tehdä, sillä mies on avuton tässä. Ei osaa tehdä ruokaa. En henno olla tekemättä hänellekin, mutta sitten on otettava huomioon mieltymykset. Mies seuraa politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita ja on patavanhoillinen ja jämähtänyt näkemyksiltään. Seksi? Juu ei. En halua korjata tilannetta. Jos menen omien menojeni mukaan, niin mies ruikuttaa ja marttyroi kotona. Kivaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.25 16:54:56

Minulle tuli tuollainen olo viiden vuoden seurustelun jälkeen nuoruuden parisuhteessa. Erottiin.

Eron syyksi riittää aivan hyvin se, että ei halua enää olla yhdessä. Sitähän se parisuhde on, että _molemmat_ haluaa olla yhdessä. Jos toinen ei halua, ei ole suhdettakaan enää.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 16:55:43

Okei, no sitten eroat ja olet yksin niin kauan kun huvittaa tai alat etsiä seuraavaa (parempaa) parisuhdetta.

Problem solved, ole hyvä!

Mutta... kun ollaan heppanetissä, niin et kuitenkaan eroa. Palaat tänne joka vuosi tekemään saman aloituksen, eikä mikään ole muuttunut.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 16:58:55

No enhän mä olekaan akuutisti eroamassa. Kysyinkin sitä, onko muilla ollut samoja tunteita? Ei mun nyt joka vuosi sentään tartte tätä aloitusta uudelleen tehdä :D

Lähettäjä: uöä 
Päivämäärä:   23.11.25 17:01:36

Ottaako se toinen sinua huomioon? Osaako hän kantaa vastuuta asioista ihan itse? Onko hän aina kotona niin, ettet saa koskaan omaa rauhaa omassa kodissanne?

Tekeekö hän koskaan ruokaa teille molemmille niin, että ottaa sinut huomioon? Suunnittelee ruuan, käy kaupassa, kokkaa, siivoaa jäljet niin, ettei sinun tarvitse liikauttaa evääsi tai uhrata ajatustakaan sille, mitä tänään syötäisiin?
Jos ei, niin miksi ihmeessä sinä kokkaat molemmille? Tehkää omat ruokanne, niin saat syödä mitä haluat, eikä tarvitse ottaa toista huomioon. Hän käy kaupassa ostamassa omat tarvikkeensa, sinä omasi.

Joudutko sinä tekemään ja organisoimaan kaiken? Suunnittelemaan kotityöt, niiden ajankohdan, siivoilemaan koko ajan, laatimaan kauppalistan, jne?
Jos kyllä, niin miksi näin on? Mitä toinen tekee vastineeksi päivittäin, johon sinun ei tarvitse uhrata ajatustakaan?

Jakakaa asiat niin, että molemmilla on täysi vastuu jostain. Esim. toinen vaihtaa ja pyykkää lakanat ja moppaa talon kerran viikossa ja vaihtaa tyynyliinat, imuroi talon ja pesee vessan kaksi kertaa viikossa. Toinen laatii kauppalistan, kokkaa ja siivoaa keittiön ja käy kaupassa, pyyhkii pölyt ja ajaa nurmikon/tekee lumityöt. Seuraavalla viikolla päinvastoin. Tai sitten jatkuva työnjako, jolloin toisella on aina tietyt hommat ja toisella omansa.

Jos hän on aina kotona niin, ettei sinulla ole koskaan omaa aikaa, niin patista hänet pois kotoa vaikka lenkille niin, että fyysinen kunto paranee. Ei siksi, että saat olla yksin vaan siksi, ettei sinun tarvitse 5 vuoden päästä jäädä kotiin hänen omaishoitajakseen.

Ymmärrän varsin hyvin, miksi sinua ärsyttää. Olen asunut nuorena itsekseni, ollut välissä 12 v parisuhteessa ja asunut toisen kanssa, ja sen jälkeen 8 v sinkkuna, eikä todellakaan huvita alkaa enää kenenkään kanssa parisuhteeseen, tai varsinkaan enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 17:02:41

''No enhän mä olekaan akuutisti eroamassa. Kysyinkin sitä, onko muilla ollut samoja tunteita? Ei mun nyt joka vuosi sentään tartte tätä aloitusta uudelleen tehdä :D''

Tää on vaan niin ennalta-arvattavaa, koska noin se usein menee. Luettelit juuri noin kymmenen asiaa, johon et ole tyytyväinen JA jotka eivät tule muuttumaan, niin ajattelitko oikeasti katkeroitua tuossa vielä pitkäänkin?

Ihan oikeasti. Ärsyttää ihmiset, jotka valittavat mutta eivät tee mitään asioiden muuttumisen eteen.

Jos tuo ei tule muuttumaan, MITÄ HEMMETTIÄ TEET TUOSSA SUHTEESSA KUN VOISIT SAADA PAREMPAA?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   23.11.25 17:04:48

Kuulostaa niin tutulta, vaikka täällä yhteiseloa vasta 15 vuotta. Itselläni myös vaihdevuodet kolkuttelee, eikä kiinnosta seksi yhtään ja mies tuntuu lähinnä taakalta, jota pitää raahata mukana ja ottaa huomioon. En jaksaisi pestä sen pyykkejä, en ostaa ruokia ja valmistaa niitä, enkä muutenkaan olla tilivelvollinen menoistani ja katsella uhriutuvaa marttyyriä joka vain kököttää kotona. Todellakin haluaisin elää vain itsekseni, päättää omista asioistani ja menostani, ehkä ottaa huomioon toista. Olen yrittänyt ehdottaa eroa, mutta miehellä ei ole mitään elämässä (ei työtä eikä harrastuksia) eikä pärjää yksin, joten uhriutuu vaan eroehdotuksesta ja nyyhkii, että ei hän pärjää yksin. Yök, ihan puistattaa ja haluaisin vain ravistaa hänet irti mutta en tiedä miten enkä toisaalta halua olla ilkeä...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.25 17:05:52

"No enhän mä olekaan akuutisti eroamassa."

Miksi ihmeessä et?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.25 17:08:39

"miehellä ei ole mitään elämässä (ei työtä eikä harrastuksia) eikä pärjää yksin, joten uhriutuu vaan eroehdotuksesta ja nyyhkii, että ei hän pärjää yksin. Yök, ihan puistattaa ja haluaisin vain ravistaa hänet irti mutta en tiedä miten enkä toisaalta halua olla ilkeä..."

Olen miettinyt, että minkä takia naiset jäävät piikomaan niitä ukkoontuvia ukkoja, mutta kaipa ne on pelanneet nuoresta asti omaan pussiinsa, kun eivät "osaa" edes ravita itseään tai pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa, niin nainen jää ettei se nyt vallan kuole nälkään yksinään.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 17:10:05

''Olen yrittänyt ehdottaa eroa, mutta miehellä ei ole mitään elämässä (ei työtä eikä harrastuksia) eikä pärjää yksin, joten uhriutuu vaan eroehdotuksesta ja nyyhkii, että ei hän pärjää yksin. Yök, ihan puistattaa ja haluaisin vain ravistaa hänet irti mutta en tiedä miten enkä toisaalta halua olla ilkeä...''

- Ja tässä toinen. Hohhoijaa. Ne miehet oppii kyllä pärjäämään yksin kun niillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Eikä se ole teidän vastuulla, miten ne miehet pärjää eron jälkeen.

Jestas. Nyt naiset herätkää. En tajua.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 17:10:56

uöä: hän on aina kotona. Hän tekee kyllä muita kotitöitä, mutta ei osaa oikein laittaa ruokaa. Jos hän laittaa ruokaa, niin käytännössä minä sen laitan, sillä joudun laittamaan tarvikkeet valmiiksi ja ohjeistamaan koko ajan ja hän toteuttaa kuin robotti. Hän hakee tosin toisinaan noutoruokaa. Lenkille on vaikea patistaa. Kunto on jo sitä luokkaa, ettei lenkkeily luonnistu. Tekee kyllä pihahommia. Omaishoitoon en ala. Sitten se on vaikka ero ennemmin. Hankalaa on tässä se, että oikeastaan olen itse kyllästynyt kaikkeen, mitä tämä nykyinen tilanne edustaa: toisen ihmisen kanssa eläminen, asumismuoto, ainainen ruoanlaittodilemma, jämähtäneisyyden tuntu elämässä.

Lähettäjä: aiowa 
Päivämäärä:   23.11.25 17:11:58

"Lähettäjä: m
Päivämäärä: 23.11.25 16:47:34

Omia ruokia ei voi tehdä, sillä mies on avuton tässä. Ei osaa tehdä ruokaa. En henno olla tekemättä hänellekin, mutta sitten on otettava huomioon mieltymykset. Jos menen omien menojeni mukaan, niin mies ruikuttaa ja marttyroi kotona. Kivaa."

Olisiko keskustelun paikka?

Opeta hänet tekemään ruokaa, tai käske opetella itse, tai sitten sanot, että hän syö sitä mitä sinä kokkaat tai sitten on syömättä. Mutta et jaksa enää kuunnella valitusta, kun hän ei koskaan kokkaa itse mitään, saati teille yhteisesti.

Marttyyriksi heittäytyminen on asia, josta en olisi montaa kertaa huomauttanut. Olisin jo ekalla kerralla sanonut, että olkoot viimeinen kerta, muuten eroamme.

Jos mies marttyytoi siksi, että hänellä on kotona tylsää yksin katsoa telkkaria kun sinä olet muualla, niin sano, että ettehän te muutenkaan vietä aikaa yhdessä kun hän vain mätänee telkkarin ääressä, joten hänelle ei ole mitään väliä oletko sinä kotona vai omissa menoissasi. Ja hän voisi aivan hyvin sinä aikana tehdä vaikka ruokaa, siivota, tai jotain muuta, eikä vain istua mätänemässä ja valittamassa.

Olet kestänyt tuota mätäläjää vuosikymmeniä, joten nyt niität sitä mitä kylvit. Mutta jos et enää jaksa tilannetta, niin sen on muututtava. Aloita vaikka siitä avuttomasta vinkuvasta mätäläjästä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.25 17:13:00

"Hankalaa on tässä se, että oikeastaan olen itse kyllästynyt kaikkeen, mitä tämä nykyinen tilanne edustaa: toisen ihmisen kanssa eläminen, asumismuoto, ainainen ruoanlaittodilemma, jämähtäneisyyden tuntu elämässä."

Mitä hankalaa tässä on? Tuohan on suoraviivaisin toteuttaa, pääset aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Hankalaa on silloin, kun haluaa kaiken muun, perheen, talon ja puolison, mutta ei sitä nykyistä versiota puolisosta. Se on hankalaa.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 17:13:24

Aloittaja: Sinä et ole vastuussa miehestäsi. Näyttää siltä kuin olisit nyt jo hänen omaishoitajansa.

Olet vastuussa itsestäsi, omasta elämästäsi. Niin kauan kun suljet eron pois mielestäsi, mikään ei tule muuttumaan.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 17:14:50

N: ymmärsit täysin mitä tarkoitan. ”Taakka” on oikea sana, niin kaamealta kuin se tuntuukin. Ei ole niin helppoa vaan erota, kun on ollut yhdessä iät ja ajat ja toki tunteita kuitenkin yhä on. Ne on vaan erilaisia kuin ennen. Ja toinen kuitenkin haluaa olla yhdessä. Tuntuisi pahalta vaan jättää ja lähteä. Ei se silti vie näitä tunteita pois.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.11.25 17:15:47

Siis te naiset toimitte miestenne ilmaisina palvelijoina (ruuat, pyykit, ette saa tehdä mitään mitä haluaisitte), ja ihmettelette, että mikä on kun kyllästyttää, vaihdevuodetko? Apua... hei nyt lopetatte sen ukkojenne miellyttämisen, siksihän ne ei eroa halua kun on ilmainen kotiorja. Ei ole myöhäistä herätä henkiin ja kokeilla elää!

Lähettäjä: tpög 
Päivämäärä:   23.11.25 17:17:34

"ei osaa oikein laittaa ruokaa. Jos hän laittaa ruokaa, niin käytännössä minä sen laitan, sillä joudun laittamaan tarvikkeet valmiiksi ja ohjeistamaan koko ajan ja hän toteuttaa kuin robotti."

Voi hellantuutelis sentään... :')
Tietenkin hän on avuton kun sillä tavalla sinä olet koko ajan tekemässä ja auttamassa.
Jätä hänet vastuuseen yksin. Älä anna hänen olla avuton.

Jos ei saa yksin ruokaa tehtyä, niin hakekoot siten sitä noutoruokaa. Mutta sopikaa etukäteen ne päivät, jolloin mies on vastuussa ruuanlaitosta, jolloin ei tule hänelle yllätyksenä. Ne päivät voi olla vaikka maanantai, tiistai ja lauantai. Kolme päivää viikossa. Suunnitelkoot itse ja käykööt kaupassa.

Miksi lenkkeily ei onnistu, jos kuitenkin ei ole kävelykyvytön? Kävelysauvat tai rollaattori tai talvella potkuri avuksi? Kierros korttelin ympäri joka päivä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.25 17:17:39

"Hohhoijaa. Ne miehet oppii kyllä pärjäämään yksin kun niillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Eikä se ole teidän vastuulla, miten ne miehet pärjää eron jälkeen.

Jestas. Nyt naiset herätkää. En tajua."

No niinpä. Oletettavasti nyt kuitenkin puhutaan ihan normaaleilla kognitiivisilla kyvyillä varustetuista aikuisista miehistä eikä esimerkiksi kehitysvammaisista.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.11.25 17:17:50

Aloittaja lakkasi tarkoituksella näköjään vastaamasta mulle, kai sanoin liian suoraan ja liian selkeät ohjeet. Kun helpompi on vain valittaa. :D

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 17:21:03

J: tuo oli kyllä aika herättävästi kirjoitettu. Tuo, että olen jo nyt omaishoitaja tavallaan. Olen minä eroakin välillä pohtinut. Ehkä se on vielä edessä. Ehkä siihenkin vielä kypsyy kun tarpeeksi ns. kypsyy.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 17:25:09

J: en lakkaa vastaamasta kellekään tarkoituksella. Yksinkertaisesti en ihan kaikkeen ehdi vaan reagoida heti. Ja minulle saa kyllä sanoa suoraankin. En minä sitä pelkää.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   23.11.25 17:27:47

Lenkkeily ei onnistu, koska asumme h*mmetin korvessa. Täällä on vain autotie, maantie. Mies ei voi siinä turvallisesti lenkkeillä kuntonsa puolesta ja tietä hoidetaan huonosti, kuten suomen maanteitä yleensäkin.