Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   22.11.25 20:10:15

Huhhuh. Kohta 3-v on tähän asti ollut kiltti ja helppo lapsi. Nyt on sitten vissiin kaikkien vuosien edestä uhmaa. Kaataa juomalasinsa, heittää ruokaa lattialle, sylkee ruokaa lattialle, ylivirittyneenä juoksee pitkin kämppää ja heittelee tavaroita mennessään.

Aika hyvin näitä saa ennakoitua säännöllisesti syömällä ja levolla/rauhallisilla hetkillä, mutta joskus ei onnistu.

Miten tehdä lapselle riittävän selväksi että noin ei tehdä? Tänään häpeäkseni huusin lapselle ja sitten laitoin tärkeät lelut pois. Kerroin että niiden paluuta voidaan harkita jos siivoaa nätisti sotkunsa ja siivosi. Sai lelut takaisin. Mitään tolkkua ei tullut ennen kuin ryhdyin tuollaiseen konkreettiseen rangaistukseen.

Mies, joka ei ollut kotona, alkoi sitten kertoa ettei pidä tuollaisesta uhkailusta/rangaistuksista. Hänen mielestään pitäisi positiivisen kautta mennä.

Olen samaa mieltä sitten, kun tilanne on rauhoittunut, mutta tuollainen asioiden heittely on pysäytettävä. Kun lapsi sitten rauhoittui ja alkoi siivota, kehuin siinä useasti että hienosti sujuu ja nyt näyttää hyvältä.

Nyt apuja ja kommentteja, supernannyt.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.11.25 20:16:08

Meillä on uhmattu kohta kaksi vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yleensä enemmän.

Älä soimaa itseäsi, joskus menee hermo ja se on inhimillistä. Tärkeintä on se, että hetki rauhoitutaan ja yhdessä puhutaan asia halki - pyydät anteeksi, kerroit miksi suutuit ja muu oleellinen.

Mutta se uhma nyt on uhmaa, eipä sitä oikein saa kytkettyä pois. Välillä jaksan hyvinkin kärsivällisesti ja rakentavasti ottaa kaiken paskan vastaan, välillä vähemmän rakentavasti. Kuuluu ikäkehitykseen ja loppuu - joskus -

Tsemppiä lähetän <3

Lähettäjä: Ano 
Päivämäärä:   22.11.25 20:24:58

"Mies, joka ei ollut kotona, alkoi sitten kertoa ettei pidä tuollaisesta uhkailusta/rangaistuksista. Hänen mielestään pitäisi positiivisen kautta mennä."

No se Supernanny-Mies varmasti jo kertoi ihan tarkalleen, miten noissa tilanteissa tulee toimia? Kun kerran sinun tapasi ei ollut mieleen.

Itse teen ihan kuin sinäkin. Ensin sanon ystävällisesti ja selitän, miten lapsen tulisi toimia sekä kerron, mitä siitä seuraa, jos jatkaa "väärää toimintaa". Jos ei mene perille, niin sitten toteutan seuraamukset. Yleensä seuraavalla kerralla on riittänyt muistutus.
Ja sitten on hetkiä, kun mikään ei toimi. Silloin lähdetään pihalle riehumaan, siellä voi huutaa ja temmeltää niin paljon kuin sielu sietää. Saatan huutaa ja hillua lapsen mukana itsekin.

Mutta ne sinun miehesi tavat kiinnostaisivat kyllä.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   22.11.25 20:37:33

Minä teen seurauksista juuri tilanteeseen liittyviä. Eli jos lentää ruoka lattialle tai ei osaa olla pöydässä niin sitten menee ruoka pois ja lapsi pois pöydästä. (Ja tarvittaessa siirrän seuraavaa ruokailua/välipalaa aiemmas jos ei lapsi saanut tarpeeksi syötyä) itse en lähtisi siihen että otan jotain täysin asiaan liittymätöntä ns panttivangiksi mutta eiköhän sekin toimi kunhan on tarpeeksi selkeästi toteutettu. Itse pyrin tekemään tuon jo aika aikaisin ennen kuin itseltä menee hermo.

Ja jos ei tee mitään tuhoisaa niin saa kiukuta. Tyynyjä saa paiskoa lattiaan, lattiaa saa potkia ja lyödä ja saa päästä ääntä. Raja on siinä että muita ei satuteta ja tavaroita ei tuhota. Joskus jätän huomiotta, joskus istun vieressä ja lohdutan. Usein parin minuutin jälkeen on sellainen tila että on valmis syliin ja rauhoittumaan. Joskus tehoaamyös kun sanoo että sinulla on kova kiukku koska ei ollut tarjolla sitä ruokaa mitä haluat. Ymmärrän hyvin, minunkin tekisi mieli…

Minä suosittelin puhumaan miehen kanssa kun lapsi ei ole paikalla. Kysy mieheltä konkreettinen esimerkki millä tavalla hän haluaisi että lapsen kiukkukohtauksista selvitään. Sitten voitte keskustella siitä, miksi mahdollisesti hänen tapansa on sinulle ongelmallinen ja miksi sinä koet että oma tapasi on hyvä. Ja sieltä löytää kompromissi joka toimii molemmille. Se kompromissi voi myös ollaan että molemmat toteuttaa omaa tapaansa mutta jos puoliso osuu paikalle kun tilanne on päällä niin hän tukee sillä hetkellä käytössä olevaa tapaa.

Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   22.11.25 21:10:00

Kiitos. <3

Meillä ei auta että lähde pois pöydästä/ruoka pois, lapsi kokee sen enemmän palkintona. Enkä halua että oppii pääsemään pois tilanteista käyttäytymällä huonosti.

Yleensä meilläkin saa huutaa ja raivota pahaa mieltään tai harmia, mutta tuollainen ihan vimmattuna juokseminen ja kenkien heittely eteiseen jne ei käy. Nyt keskeytin siihen kun seuraavaksi olisi lentänyt kukkapurkki.

Olin jo sanonut että jos et lopeta tavaroiden heittelyä, lelut menevät kellariin. Ei auttanut mitään, joten sanoin että seuraavasta lähtee yökaverit ja sitten ne lähtivät ulko-ovesta ulos kun ei lopettanut.

Sitä ennen olin jo kolmesti pysäyttänyt, mennyt lapsen tasolle ja sanonut ettei ole kivasti tehty eikä noin saa tehdä.

Miehen mielestä lapsi kokeilee rajojaan, olen samaa mieltä. En tiedä mitä konkreettisesti se positiivinen olisi, nyt ärsyttää liikaa mies jotta voisin puhua. On puhuttava huomenna. Miehen mielestä lasta ei ole tähän asti kasvatettu yhtään ja olen ollut liian lepsu. Ei kuulemma ole standardeja.

Myönnän että varmasti olen vähän pehmeä, monesti ajattelen että ottakoon vaikka leluauton ruokapöytään jos sen avulla syö. Siinä priorisoin syömisen sen edelle, saako pöydässä olla leluja. Tai esim. toimimme erilailla kun lapsi haluaa ottaa viisi lelua mukaan lähtiessä. Saatan vähän harhauttaa niin, että lapsi ottaa yhden ja loput ”unohtuvat” kotiin. En näe miksi siinä lähdössä pitäisi huudattaa hullun lailla niistä leluista kun tiedän ettei ne kuitenkaan ole hetken päästä tärkeitä. Miehen mielestä siinä pitäisi opetella pettymyksiä ja sanoa vaan tiukasti ettei leluja oteta ja laittaa lapsi itse jättämään ne kotiin.

Pop, kiitos, näin täytyy miehen kanssa keskustella. Se olkoon huomisen asia.

Lähettäjä: Toinen mama 
Päivämäärä:   22.11.25 21:29:39

Meillä on kaksi poikaa, toinen koululainen ja toinen juurikin 3v syksyllä täyttänyt. Esikoisen kanssa pahimmat uhma ja sekoiluvuodet olivat 2-4v ja tämä kuopus menee samaa rataa ja tuntuu että touhu on eskaloitunut 3v täyttäessä. Meillä on pidetty rajoista tiukasti aina kiinni ja päivissä toistuu rutiinit. Hyvin vähän telkkaria, ei ole padeja tai kännyköitä lasten käsissä. Ulkoillaan paljon ja syödään terveellisesti. Meillä molemmat pojat uhmaiässään sellaisia, etteivät kuuntele ollenkaan, juoksevat vain ja nauravat räkäisesti päälle. Siirtymiset ja pukemiset todella hankalia (osasivat pukea itse, mutta ei suostuneet joten oli puettava väkisin lasta joka joko potkii ja rimpuilee tai makaa löysänä spagettina). Kumpaakaan ei hetkauttanut mikään positiivisella maanittelu, joskus toimi ehkä joku harhautus (pue äkkiä, mennään katsomaan onko kaivuri ulkona tms) mutta harvassa oli ne kerrat. Esikoisen kanssa toimi uhkailu, että rakas pehmolelu lähtee jäähylle. Tosiaan esikoinen siis on uhmaiät jättänyt jo hyvän aikaa sitten taakseen, on nykyään oikein miellyttävä lapsi jonka kanssa kaikki sujuu. Mutta tää 3v pikkuveli tosiaan kovan uhman kourissa varmaan vielä ainakin vuoden. Hän ei ole kiristettävissä, ei uhkailtavissa, ei lahjottavissa, tuntuu ettei tyyppiin saa mitään otetta. Se, missä meillä tämä uhma näkyy on nuo siirtymätilanteet ja pukemiset, hammaspesut ja kauppareissut (kauppaa hänen kanssaan välttelen viimeiseen asti). Ne hoidetaan niin, että hän juoksee karkuun, nappaan hänet kiinni ja hiki hatussa painitaan ne vaatteet päälle/ pestään ne hampaat. Kauppareissuilla juoksee ympäri kauppaa ja karkaa myös kaupasta parkkipaikalle ja juoksee autojen välissä (tästä syystä emme siellä hänen kanssa käy). Ruokailut, kylvyt, nukkumaanmenot sujuu hienosti eikä niissä ole ongelmia. Tosiaan esikoinen oli aivan samanlainen 2-4v iässä, joten koitetaan miehen kanssa kestää ja purraan hammasta. Se meni sitten vaan itsellään ohi ja se yhteistyö alkoi äkkiä sujumaan tosi hienosti. Luotan että näin on kuopuksenkin kohdalla. Kovasti tsemppiä. Yrittäisin pysyä johdon mukaisena ja pitää asetetuista rajoista kiinni.

Niin ja ps. tällä viikolla oli varmaan kuukauteen eka kerta kun 3v puki nanosekunnissa päivä- JA ulkovaatteet päälleen, kun huomasi että ulkona on satanut paljon lunta :D