|
Lähettäjä: *Remontti Riku *
Päivämäärä: 21.11.25 00:18:40
Minulla on elämänohjeena "Asioilla on tapana järjestyä." ja tähän asti on järjestynyt. Kyllä siihen täytyy itsekin duunia tehdä, mutta monta kertaa on käynyt niin, että itse jo lähes toivonsa menettäneenä pelastus on tullut aivan puun takaa ja yllättävästä suunnasta. Liekö sitten hyvää tuuria.
Esimerkkinä nuorempana ja tuoreena isänä silloinen vuokranantaja ilmoitti, että ottaakin asunnon haltuun, koska hänen oma lapsi muuttaa siihen. En ollut asunut siinä kuin muutaman kuukauden, niin irtisanomisaika oli lyhyt.
Joka paikasta haettiin toista vuokrakämppää, mutta ainoat jota tarjottiin oli aivan kamalia luukkuja hissittömässä kerrostalossa tai pahimmassa slummissa juoppojen ja muiden sossutapausten seassa.
Rahaa ei silloin ollut ylimääräistä.
Alkoi olla viimeinen viikko ja kamat oli lähes pakattu ja punnittiin mikä olisi se vähiten paskin vaihtoehto, niin kaveri soitti, että en sattuisi tietämään ketään joka olisi vuokrakämppää vailla, kun hänen vanhemmillaan on jäänyt yksi tyhjäksi.
Ei tarvinnut kahta kertaa harkita, kun tiesin asunnon, koska olin siihen itse rempan tehnyt ja vuokra oli todella pieni.
Vastaava homma, kun käsi alkoi olla siinä kunnossa, että tokaisin muijalle, että tässä voisi pikkuhiljaa lähteä takaisin kokopäivähommiin. Heti perään puhelin soi ja vanha tuttu kysyi kiinnostaisiko duuni.
|