Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   20.11.25 09:52:26

Kymmeniä hakemuksia laitettu ja nyt sitten menin nojaamaan sen ainoan haastattelun. Jäädyin, selitin omiani ja sönkötin outoja. Tuskin tarvitsee paikkaa odotella, itkettää ja harmittaa. Miten tästä häpeästä pääsee yli?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   20.11.25 10:08:48

No eihän sen häpeän pitäisi olla päällimmäinen tunne, korkeintaan harmitus tai vitutus ettei saanut paikkaa ? Ainoastaan haastattelija näki sönkötyksesi niin tuskin häneen enää missään törmäät... ja jos hän on kokenut sellainen niin on varmaan ennenkin haastattelussa jäätyjiä nähnyt. Niin ja tuskin edes olit niin paha kuin miltä itsestäsi tuntuu.
Ota hyvänä harjoituksena vaan ja ensi kerralla paremmin !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.11.25 10:10:23

Voit onnitella itseäsi kun pääsit jopa haastatteluun. Keitä kahvit ja kehu itseäsi. Niin sinä tekisit yställekin.

Aika harva saa sitä paikkaa edes haastattelun jälkeen. Ja toisaalta sinä et tiedä miten haastattelija näki tilanteen. Yleensä näemme itsemme negatiivisemmin kuin muut. Pieni sekoilu tekee sinusta vain inhimillisen eikä se ole ollenkaan huono asia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.11.25 10:16:07

Ihan normaalia. Mulle on aina työhaastattelut olleet ihan kamalia tilanteita, en ole yhtään sellainen, että osaisin kertoa tai kehua itseäni. Yleensä kun haastattelijoita on siinä vielä monta arvioimassa. Olen silti saanut pari työpaikkaa, toki useammasta haastattelusta en ole päässyt jatkoon. En kyllä tiedä kumpi harmittaisi enemmän - se, että mielestään haastattelu menee täydellisesti eikä tule silti valituksi vai se, että haastattelu menee ihan penkin alle eikä onnistu näyttämään ns. todellisia kykyjä. Mutta toisaalta on ihan hyvä päästä edes niihin haastatteluihin, sillä saa sitä kokemusta niistä.