|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 17.11.25 20:12:30
Alan masentua. :(
Olen juuri 30v, eli nuorehko, terve, normaalipainoinen ja urheilullinen, päihteetön, koulutettu ja ok hyvin toimeentuleva nainen. Lasta odotetaan elämään. Puolisoni on myös nainen, joten olemme hedelmöityshoidoissa tällä hetkellä yksityisellä. Julkiselle ollaan jonossa, mutta jono on yli vuoden, pelkästään siihen että luovuttaja löytyy.
Raskauden yrittäminen on maksanut nyt meille kolmella yrityksellä 4000e ja tulosta ei ole vielä tullut. Tunnen oman kehoni pettäneen minut, kun kaiken pitäisi olla hyvin ja silti vaikka siittiöt saatetaan oikeaan osoitteeseen, raskaus ei ala. Käytössä on jo lääkkeet, vaikkei mitään lääkkeellistä syytä ole. Todennäköisesti todennäköisyys ei vaan osu meidän kohdalle.
Yläkoulussa meidät peloteltiin, että raskaaksi tulee melkein saunan lauteilta ja lapsen saaminen pilaa nuoren elämän. Nyt kun on rakentanut elämän valmiiksi, raskaus ei ala. En tiedä, mihin olisin eniten pettynyt. On vaikea jaksaa töissäkin, kun teen töitä lastensuojelussa. Harmittaa kertoa puolisolle aina negatiiviset testit. Puoliso ei itse voi tulla raskaaksi perussairauden takia.
Miten tämä ikinä muuttuu iloksi? </3
Laskin pennejä ivf-hoitoa varten. Juu, ollaan ihan hyvin toimeentulevia, mutta 6-10te hedelmöityshoitoja varten tuntuu hurjalta ja hurjan epäreilulta.
Halusin vaan kirjoittaa tästä näkökulmasta.
On oma syy olla naispari, mutta kyllä julkisen puolen hoitojen pitäisi olla kaikille avoimia ja paremmin saatavilla. Harmi, ettei sukusolunlahjoittajia ole enempää. Luovutan itse heti munasoluja, jos nyt niillä pystyy raskaus edes alkamaan.
|