Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   17.11.25 19:54:45

Selasin yhtä paikallista facebook-ryhmää ja siellä tuli vastaan hieno kuva vuodelta 1937.

Siis kun katsoin kuvaa, hyvä kun sain sanottua miehelle, että katso kuinka upea kuva, kun ääni meinasi väristä. Tätä tapahtuu siis useita kertoja viikossa (tai päivässä). Olen tosi herkkä liikuttumaan ja varsinkin vanhat valokuvat saavat tämän aikaan. Toki miljoonasta muustakin asiasta liikutun tosi helposti.

Tavallaan hienoa, mutta toisaalta tosi raskasta olla vähän väliä niin 'tunteellinen'.
Veikkaan, että 9 ihmistä kymmenestä katsoisi vain ohimennen kuvaa, että ''joo onpa hieno...'' ja jatkaisi somen selailua.

Oletko itse herkkä liikuttumaan?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.11.25 19:59:49

Mikä sinua liikutti siinä niin? Mitä tunteita se tarkalleen herätti? Mitä muistoja se triggeröi?

Miettisin noita asioita, ihan jo mielenkiinnon vuoksi. On aina jännä oppia mitä itsessä tapahtuu.

Kuulostaa aika hienolta oikeasti.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   17.11.25 20:00:18

Olen, musiikista. Monen maan kansallislaulut, Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksen Finlandia, moni elokuvamusiikki, jonkun jo kuolleet laulajan hitti jne.

Lähettäjä: ihq 
Päivämäärä:   17.11.25 20:00:51

Olet uniikki lumihiutale. <3

Lähettäjä: Historia 
Päivämäärä:   17.11.25 20:04:36

Sinulla saattaa olla asioita omassa elämässä, jotka tulevat pintaan noita kuvia jms katsoessa joista liikutut. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuttaan voi. Nosta itsellesi kissa pöydälle ja käy läpi ne asiat, jotka aiheuttavat surua. Kun ne eivät enää niin sureta tai aiheuta liikaa herkkyyttä, olet päässyt niistä seuraavalle tasolle ja voit todeta, että elämässä voi ja tapahtuu kaikenlaista sellaista se elämä on. Älä siis kanssa liikaa painolastia ja opettele elämään vain tässä hetkessä. Elämä kantaa, huomaat sen sitten, kun olet valmis siihen. Tässä ei ole kyse iästä vaan ihmisestä itsestään. Hyvää vuodenloppua sinulle :)

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   17.11.25 20:08:45

''Mikä sinua liikutti siinä niin? Mitä tunteita se tarkalleen herätti? Mitä muistoja se triggeröi?

Miettisin noita asioita, ihan jo mielenkiinnon vuoksi. On aina jännä oppia mitä itsessä tapahtuu.

Kuulostaa aika hienolta oikeasti.''

Kiitos kysymyksistä! Kuvassa oli siis noin 8 työmiestä auton vieressä. Kuva herättää ajatuksia, kuten ''minkähänlainen elämä noilla ihmisillä on ollut?'', samalla ajattelen, että ''tuntuu mielenkiintoiselta ajatella, että nuo ihmiset ovat jo eläneet omana aikanaan, heillä on ollut omat työt, perheet, kodit, oman elämän asiat''...

Mulla on sukujuuria Karjalasta, uskon että tämä herkkyys tulee sieltä myös verenperintönä. Pappani oli sukututkimustyön arvostettu tekijä meidän suvussa.

On ihan uskomaton ajatus, että tiedän oman sukuni 1500-1600-luvulle saakka. En ole muuten koskaan laskenut, että montako sukupolvea siihen on.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   17.11.25 20:09:27

Historia: ei kyse ole varsinaisesti surusta, tai en itse ainakaan ajattele sitä niin.

Lähettäjä: sammahär 
Päivämäärä:   17.11.25 20:15:19

Olen samanlainen.
Esim. yksi päivä näin pyörätuolissa vanhahkon miehen, jota toinen, myös vanha mies työnsi. Kyyneleet vain tulivat silmään.
Monien elokuvien ja sarjojen takia itken myös.

Minusta herkkyys on kaunis piirre ihmisessä. Negatiivista siinä on ainoastaan se, miten herkkyys voi vaikeuttaa kyseessä olevan ihmisen elämää.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   17.11.25 20:16:42

Liikutun usein ihan jo hömppäsarjojen tapahtumista! Muistaakseni tuli tippa linssiin Alone Suomen paristakin kohtauksesta, ainakin voittajan selvittyä (kun hänen koira juoksi siellä metsässä luokse) mutta taisi joku muukin kohtaus kyllä tehdä saman. Kun olin vuosia vaikeasti masentunut, en liikuttunut samalla tavalla hyvistä jutuista todellakaan. Eli tämä on mulle vielä melko uutta.

No, toisaalta itkin tänään kun luin Olgan menehtymisestä. En tuntenut häntä, en erityisemmin ollut fani tai mitään, mutta toki olen seurannut hänen matkaansa. Tuntui kamalalta, varsinkin kun tietää että lapset jää äitiään kaipaamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.11.25 20:18:02

Kyllä itsekin liikutun kun mietin 30-lukua.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.11.25 20:21:01

Truusennu ei olisi liikuttunut.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   17.11.25 20:27:20

Kaikilla ihmisillä on herkät kohtansa. Pitää myös hyväksyä, että se sama kuva tai laulu, joka itkettää juuri sinua, ,ei kosketa jotakuta toista - hänellä on taas omat herkkyyspisteensä.

Lähettäjä: Pohjallinen 
Päivämäärä:   17.11.25 21:53:13

Samanlainen herkkis täällä. Liikutun helposti useita kertoja päivässä. Saattaa olla joku surullinen uutinen, kaunis musiikki, melkein päivittäin lapselle lukemieni satujen tarinat ja runot, elokuva, mainos, väsymys.

Tunnistan tuon että on raskasta eikä aina jaksaisi sitä tunteen piilottelua kun ei jaksa näkyvästi joka asialle itkeä. On selvästi periytynyt ominaisuus isältäni joka on ihan samanlainen.

Lähettäjä: Anniina 
Päivämäärä:   17.11.25 22:03:18

Täällä myös yksi. Ei ihan aina, mutta pääsääntöisesti kyllä.
Itkeminen on niin puhdistavaa ja liikuttuminen hienoa!

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   17.11.25 22:03:48

Ei ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.11.25 22:27:29

Minä liikutun myös. Hyvyys, kaipaus, urheus ja toisen suru liikuttavat erityisesti. Myös vanhat muistot, vanhat ihmiset, mahtipontinen musiikki. En ole koskaan ajatellut, että tämä olisi huono asia, eikä herkkyys haittaa minua. Meitä on lapsuuden perheessä muitakin herkkiä, isä ja sisko muun muassa. Veli ja äiti on pokerinaamaisempia, mutta uskonpa, että sielläkin läikähtää.

Lähettäjä: nsvndc 
Päivämäärä:   17.11.25 22:44:38

Oltiin kaverin kanssa lappeenrannassa vuosikymmeniä sitten. Hän tykkäsi kovasti oluesta. Oltiin linnoituksen valleilla ja hän kysyi mikä on toi vanha tiilitalo tossa vastapäätä?
-se on karjala-oluen panimo.
- ei VOI olla totta!!! Tuolla ne tekee sitä mun lempiolutta... ja eikun itkemään...

Hän on melko tunteellinen.