|
Lähettäjä: mursu elää vedessä
Päivämäärä: 16.11.25 21:51:44
meillä on peloton ja panikoitumaton ulkoilukaveri ja vaelluskaveri ja KarvaKaveri -toiminnassa jo puoli vuotta mukana ollut kissa, joka on elementissään saadessaan kerralla usean ihmisen jakamattoman huomion vanhainkodissa. Kotiinsa vastaanottaa mielellään ovimiehenä kehräten vieraita.
Kuskasin pentuna eri paikkoihin ja eri kulkuvälineillä.
Naapurin vieras Pena voi avata suun ja katsoa korviin ja silmiin, kunhan istuu ensin kohteliaasti kahvilla rauhassa nuuskittavana ja rapsuttaa. Hampaat pestään joka ilta.
Autossa nukkuu tai torkkuu, pesee itseään.
Reipas kuivan maan vaeltaja pari kilsaa putkeen, sitten pääsee reppuun, jossa samat elkeet kuin autossa.
Ei ole paukkuarka, toisin kuin koira.
Kerrankin kehun itseäni, että ottakaa minusta mallia siinä miten kissanpentua sosiaalistetaan. Minun käsitykseni kissoista perustui ennen siihen, että ovat pelokkaita, varautuneita puolipetoja, joita ei voi pestä ilman paksuja rukkasia. Oli pelkkää osaamattomien luomaa karua kuvaa.
Ei halua lenkille ikävällä kelillä. Itse asiassa lopetti lenkkeilyn perjantaina ja meinaa toukokuussa palata asiaan. Sopii minulle. Tarhassa on melko kuivaa puuta raajojen alla, niin siellä tykkää vieläkin tällä kelillä puuhastella ja killua.
|