|
Lähettäjä: Zx
Päivämäärä: 15.11.25 10:27:40
Nostin kesällä kissan pöydälle parisuhteestamme ja sen tulevaisuudesta, jonka myötä päädyttiin eroon. Minä haluan lapsia, mies ei suostunut niistä kunnolla puhumaan, eikä hän koskaan sanonut myöskään niistä haaveilevansa. Lisäksi seksielämämme oli täysin kuollut jo usean vuoden ajan, kyseessä kuitenkin 30v pariskunta, joka seurustellut teineistä asti. Ehdotin myös pariterapiaan menoa, mutta mies sanoi ettei näihin ongelmiin puhuminen enää auta. Niinpä, puhumattomuudellahan ne asiat sitten korjaantuu…
Lisäksi hän meni ostamaan vanhemmiltaan ison okt, mutta kuitenkaan ei halunnut ylimääräisiä makuuhuoneita täyttää. Tätä kyseenalaistin sata kertaa, mikä järki talo on ostaa, muttei kuunnellut.!
Eropäätös oli äärimmäisen raskas ja vaikea, vaikka toki oli ollut minulla takaraivossa jo pidempään. Nyt olen uuden kodin ja ystävien tuen myötä saanut elämästä ja rutiineista kiinni, vaikka toki ikävä on yhä päivittäin läsnä, mutta kuulunee tähän prosessiin.
Nyt olen kuitenkin saanut osakseni tosi paljon juoruiluja ja spekulaatioita muilta ihmisiltä. Juorutaan minulla olevan uusi suhde (ei ole) koska miksi muuten olisin eronnut? Minua haukutaan itsekkääksi, koska olen antanut miehen ostaa talon ja siten joutua maksamaan vanhemmilleen isoa lainaa. No, ostin itsekin talon ja minulla lähes sama laina pankille..
Mies ei suostu edes katsomaan minua päin, jos satun näkemään hänet kaupassa, vaan nähdessään luikkii hyllyjen väliin piiloon. Toki hänellä voi olla jotain vihaa minua kohtaan, vaikkei sitä suoraan myöntänyt kun eron jälkeen jouduimme muutaman kerran olemaan tekemisissä.
Jotenkin harmittaa todella paljon saada muilta ihmisiltä tällaista juoruilua osakseen, koska kukaan ei kuitenkaan tule minulta kysymään suoraan. Ei kai tähän auta kuin aika?
En tiedä miksi edes tästä kirjotin, ehkä piti saada vähän purettua ajatusta ulos :D
|