|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 14.11.25 00:34:30
Olen aina ollut hiljainen hyväksyjä joka antaa ihmisten polkea päältä. Kumppani on muutoin todella reilu ja kiltti mutta on useasti valehdellut eri asioista. Näitä esim. Yksi suullinen/viestittely pettäminen vuosia sitten, epärehellisyys pornosta/pornoriippuvaisuudesta, viestittelystä exänsä kanssa pari vuotta sitten sekä kun yritti lopettaa tupakointia niin pariin otteeseen valehdellut ettei aloittanut uudestaan ja tsekkasi moneen kertaan nukuinko että voi polttaa. Viimeksi näin tänä aamuna haki postia ja poltti. Postia haki 10min ja meni sen jälkeen kengät/takin kanssa suihkuun, koska olen herkkä hajuille. Olen useaan kertaan pyytänyt rehellisyyttä ja todennut, että vihaan kun kysymällä ei saa tietää, vaan pitää aina jäädä rysän päältä kiinni. Ja aina rysän päältä jäädessään kiinni alkaa ne meidän harvinaiset riitelyt, jossa mies saa aina minut jotenkin etten löydä sanoja tai selitystä käytökseeni tai selitettyä miksi tiedän että jäi kiinni, kun saa itsensä varmaan myös uskomaan, että hän on oikeassa. Saan onnistumaan näyttämääm itseni idiootiksi jopa silloin kun kyseenalaistin miksi exänsä laittoi viestiä kun mies näytti puhelimeltaan jotain. Väitti ettei laittanut ja olisi näyttänyt puhelimen (=poisti viestit). Aina silloin vetää kortin, jossa olen kuulemma kontrolloiva, vaikka aina muutoin sanoo etten ole.
No olen tiennyt, että aloittanut tupakoinnin uudestaan. Tiedän kun herään kun ramppaa makkariin katsomaan olenko edes hieman hereillä ja sitten ulko-ovi käy ja joskus laittanut tuulettimen/tv:n päälle etten kuulisi ulko-ovea. Itseäni ei haittaa ja olen tukena, mutta valehtelua ja nimenomaan että joudun aina kaivamaan totuuden en tykkää. Kysyin tänään, että polttaako taas ja totesi ettei ja heitti vitsiksi. Kysyin oliko vape nikotiiniton myös ja olen päättänyt, että itse en tunge vaan haluan että oppii itse kertomaan. Kysymyksellä yritin avustaa miestä alentamaan rimaa totuuteen. Sieltä tuli herneet kuten aina kun jää kiinni. Kuulemma v*tuttaa kun olen niin kontrolloiva ja toisti sitä raivoissaan. Sanoin, että halusin vaan kysyä johon totesi että mikään vastaus ei riitä minulle. Sitten kerroin sen mitä halusin hänen kertovan johon totesi ettei muista kun oli "humalassa" ja alkoi raivoamaan että miks en tutki hänen puhelinta myös ja käy taskut läpi. Totesin rauhallisesti että miksi ihmeessä kävisin hänen puhelintaan läpi kun aihe ei liity siihen mitenkään. Kerroin että haluan hänen vaan olevan rehellinen, koska sitä hän ei aina ole ollut johon tuikkasi että luulenko että hän valehtelee koko ajan. Sanoin etten ja sen jälkeen en muista enää miten meni, koska sanat katosi päästäni ja mies alkoi laukomaan miten en välitä hänestä ja en välitä hänen tunteistaan ihan sama mitä hän sanoo. Tämä tietysti sattui minua ja pyysin anteeksi jos tuntee oikeasti näin että en välitä hänen tunteistaan. Sitten totesi että haluaa olla nyt yksin ja kuulin kun jotain tavaroita lensi. Nyt pelailee kaverinsa kanssa kun itse niiskutan makkarissa ja kirjoittelen tänne. Tämä oli eka kerta kun oikeesti pidin puoliani. Osaan olla rauhallinen ja yritän aina keskustella asiat läpi, en korottanut ääntä ja annoin miehen kertoa puolensa puhumatta päälle. Olinko se mulkero? Jos olin
Iten voin parantaa paremmaksi? Anteeksi jos sekava teksti. Tunteidenvallassa ja itkussa kirjoitettu.
|