|
Lähettäjä: Toivoton
Päivämäärä: 13.11.25 19:24:43
Minulla on maalla hevoset, vanha puulla lämmitettävä talo. Olen seurustellut miehen kanssa kaksi vuotta, hänellä on 80 km päässä kaupungissa asunto. Alkuun mies oli mukana kaikessa maaseudun puuhassa ja muuttamassa yhteen, kävin välillä kaupungissa hänen luonaan, sitten hänen lapsi sairastui. Tehtiin remonttiakin maalla sitä ennen, kaikki on vielä kesken. Nyt olemme tilanteessa, ettei olla nukuttu alkukevään jälkeen samassa sängyssä yhtään yötä. Minulla on eläimet hoidettavana, yöksi kaupunkiin jääminen tarkoittaisi lomittajan palkkaamista, rahaa pitäisi säästää ihan muuhun. Miehellä on siis edellisestä liitosta alaikäinen lapsi, jolla on kaverit ja elämä kaupungissa, lapsi alkaa toipua sairaudestaan mutta lapsen kanssa miehellä menee nyt kaikki vapaa-aika, väsynyt hänkin on. Mies lupailee, kun lapsi on täysi-ikäinen, kolmen vuoden päästä, muutetaan saman katon alle ja asiat helpottaa. En ole tavannut lapsen toista huoltajaa, kuulemma ihminen jonka kanssa ei voi tulla toimeen, lapsellakin vaikeaa hänen kanssaan. Olen oman jaksamisen kanssa nyt äärirajoilla, arjen pyörittäminen yksin maalla, töissä käynti, itse sairaana tai eläinten sairastelu kuormittaa välillä niin, että pelkästään itken illat yksin, elämää tekemättömien remonttien keskellä. En jaksa töiden lisäksi ja kaiken tämän päälle lähteä illaksi kaupunkiin ja seurustella. Pitäisi olla muutenkin kuin puhelimen välityksellä tukena toinen toiselle. Olen puhunut miehelle, yrittänyt keksiä keinoja miten ratkaista tilanne niin että minäkin jaksan taas edes jotain. Hän ei osaa auttaa, mutta ei halua lopettaa suhdetta, minä en tiedä miten pääsen tilanteeseen, jossa jaksan elää. Mitä sinä tekisit?
|