|
Lähettäjä: Duu
Päivämäärä: 11.11.25 20:28:05
Ihan mielenkiinnosta vaan! Ajoin tänään töistä kotiin maantietä pitkin. Risteysalueet ovat valaistuja, muuten tie on pimeä. Sataa vettä, tiellä on vesiuria ja autojen renkaista nousee vesisumu. Vastaantulijoita on sen verran taajaan, että pitkiä valoja ei juuri pääse käyttämään. Tiellä on sekä hirvi- että kaurisvaara, molempia näkee melkein viikoittain ylittämässä tietä.
Minusta tässä ajokelissä on kauheinta se, kun ei kertakaikkiaan näe juuri mitään. Valaistulla alueella tai pitkiä valoja käyttäessä ei ole mitään hätää, mutta kun vastaantulijoiden valot heijastuvat tuulilasiin satavasta vedestä ja ilmassa leijuvasta vesisumusta, niin täytyy todeta että näkökyky ei riitä kahdeksankympin ajamiseen. Kun vastaantulija on tarpeeksi lähellä, niin hänen autonsa valojen lisäksi näkyy melkein pelkkää mustaa pimeyttä. Eikä tarvitse edes tuijottaa vastaantulijan valoihin.
Tuolla mörönperseen pimeydessä tielle voisi hypätä mikä tahansa elukka, eikä sitä näkisi ennen kuin on liian myöhäistä. Välillä, kun näkyvyys oli oikeasti noin 20 metriä, köröttelin kuuttakymppiä. Onneksi kanssani samaan suuntaan ei ollut menossa ketään, mutta usein tällaisellakin kelillä näkee muiden ajavan suurinta sallittua ja ohittavan kaltaiseni hiturit. Olen miettinyt, onko silmissäni jotain vikaa ja näkevätkö muut paremmin, vai luottavatko he vain, ettei siellä pimeydessä mitään ole.
Mietin tätä nipeusasiaa jo syksyn ensimmäisillä hämärillä, kun osa tiputti vauhdin satasesta kahdeksaankymppiin hirvivaara-alueella kun hirvivaroitusmerkkien valot vilkkuivat, ja osa päästeli sitten sataa-sataakahtakymppiä ohi.
|