Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   11.11.25 11:34:19

Miten kohdata tällainen ystävä? Siihenhän ei auta se että koittaa antaa ratkaisuehdotuksia, sillä vaikka hänen elämäntilanne olisi ihan mikä tahansa, hän keskittyy niihin huonoihin puoliin. Nyt taas avautuu mulle kurjuudestaan ja mä en enää jaksa. Ja jos sanon että asenne kysymys, niin suuttuu kun vähättelen hänen ongelmia. Eksä oli samanlainen ja ihan helpottunu olo kun pääsin eroon. Mut nyt seuraava prkele taas vastassa. Olen itse peruspositiivinen, hakeutuuko tälläiset negailijat meidän seuraan imeäkseen meistä elinvoimaa vai mikä juttu?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.11.25 11:42:19

En tiiä, mulla on yks tuommonen riesa. Sain sen "perintönä", joten en kai voi oikein heivata elämästä pihallekaan. Soittaa vain, kun tarvitsee jotain. Eli aika usein. Tarvis vetää tiukempia rajoja ja jättää vaan vastaamatta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.11.25 11:43:46

Ei tuollaisten raskaiden energiavampyyrien kanssa ole pakko olla tekemisissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.11.25 11:44:14

Minä kuuntelen avautumista ainaanvähän aikaa, ja sitten sanon kun sietokykyni on käytetty. Sitten joko jutellaan mukavammista aiheista tai ei jutella ollenkaan.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   11.11.25 11:44:23

Sanot, että voi että miten kurjaa. Harmi juttu, varmaan tuntuu ikävältä.

Ystävä just ei kaipaa ratkaisuja vaan ymmärrystä. Sitä että joku validoi sen tunteen, eikä yritä puhua tunnetta pois ratkaisulla tai sanomalla, että nois ei saa tuntea, koska syyt a, b ja c.

Sun ei tarvi imeä sitä tunnetta kuitenkaan omaksesi.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   11.11.25 11:45:37

Ja tosiaan ihan käypä ratkaisu on myös tuo yllä mainittu omien rajojen vetäminen sietokyvyn suhteen. Ehkä joku yhdistelmä näistä?

Lähettäjä: Efy 
Päivämäärä:   11.11.25 11:52:57

Itselläni meni jossain vaiheessa huonosti. Ystävät kuuntelivat aikansa, kunnes alkoi tulla kommenttia että olet nyt vellonut tuota samaa yli vuoden että on aika siirtyä eteenpäin. Se herätti. En toki heti saanut pakkaa kuntoon, mutten joko tavannut ketään silloin kun en pystynyt käyttäytymään, tai tapasin ihmisiä puhumatta asioistani juuri mitään. Lopulta pääsin kierteestä yli.

No, muutama kaveri kyllä jäi matkasta, mutta oikeat ystävät ovat edelleen mukana.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.11.25 11:54:19

Luuri pöydälle kaiuttimelle ja sitten touhuat omiasi samalla kun sanot väliin juu, jaa, aivan, onpa ikävää, voi voi. Energiarosvo on tyytyväinen eikä sulla ole hajuakaan mistä se tällä kertaa valitti. :D

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   11.11.25 11:56:11

Okei ehkä jatkossa koitan myötäillä ja katsoa loppuuko se non-stop jauhaminen. Se on vaan raskasta kun yksi aihe on saatu puitua, seuraava astuu kuvaa. On se sitten sää, bussien aikataulut, ihmissuhteet, kahvilan ruuhka. Lista on loputon eikä kaikkiin jaksaisi olla empaattinen ja ymmärtäväinen yhdellä tapaamisella. Olen siis välillä jättänyt reagoimatta, joskus reagoinut myös ärähtähtäen että anna olla..ei joo ehkä paras tapa tuo, mutta kai se on sitä omien rajojen vetoa sitten. Miettinyt että auttaako jos sanoo että huomaatko kun kiinnität huomioita vaan niihin asioihin mikä on huonosti? Olen ehkä sanonutkin, syyttää vain huonoa lapsuuttaan

Lähettäjä: wanha 
Päivämäärä:   11.11.25 12:11:27

Kuuntele ja lohduta. Osoita empatiaa.

Ei nuo ratkaisuehdotukset ole ystävän rooli, ellei niitä erikseen pyydetä.

Monesti sitä vaan kaipaa olkapäätä mihin nojata ja purkaa oloaan puhumalla ja valittamalla. Sitten on kaikki taas hetken paremmin. Toki tämän pitäisi olla aina vastavuoroista ja jos tämä muuttuu toiselle kuormittavaksi, niin sitten ohjata ajoissa ammattilaisen juttusille.