|
Lähettäjä: Sirpa
Päivämäärä: 11.11.25 05:44:52
On pysäyttävää, miten paljon eläinlääkintä on kehittynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana – ja samalla, miten se on muuttanut tapaamme suhtautua eläimiin ja niiden hyvinvointiin. Nykyään löydetään vikoja ja sairauksia, joita ei ennen osattu edes diagnosoida. Hevosilla havaitaan selkä- ja hammasongelmia, joiden vuoksi moni muuten hyväkuntoinen eläin joudutaan lopettamaan. Samoin kissoilla saattaa löytyä korjattavaa jopa tuhansien eurojen edestä – sellaisia vaivoja, joita ei olisi edes tunnistettu pari vuosikymmentä sitten.
Tieto lisää vastuuta. Nykyään pienimmätkin viat voidaan havaita, mutta joskus ne ovat niin huomaamattomia, ettei omistaja osaa epäillä mitään. Siksi jokaisen, joka ottaa eläimen, pitäisi sitoutua siihen, että se tutkitaan säännöllisesti – vuosittain ja kunnolla. Se on ainoa tapa varmistaa, ettei eläin elä kipujen kanssa, joita emme vain näe.
Silti tilanne on ristiriitainen ja tunteita herättävä. On pelottavaa viedä hevonen klinikalle, kun takana on hyvä treeniviikko tai voitettu rata, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Usko siihen, että eläin on terve, on usein vain uskoa – totuus saattaa paljastua toisenlaisena tutkimushuoneessa. Ja joskus hevonen ei enää tule sieltä kotiin.
Tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja surulliselta, että eläin, joka näyttää ulospäin hyvinvoivalta ja tekee työnsä ilolla, joudutaan lopettamaan löydösten perusteella. Mutta samalla on ymmärrettävä, että kipu ei aina näy ulospäin. Lopettamispäätös voi olla se vaikein, mutta myös armeliain teko. Se kertoo siitä, että haluamme eläimillemme aidosti hyvän elämän – ei vain pitkää elämää.
|