|
Lähettäjä: Työpaikalla?
Päivämäärä: 9.11.25 14:28:32
Mieheni vaihtaa työpaikkaa arviolta noin 2-6 vuoden välein ja aina töistä löytyy aika piankin se joku joka on miehen elämässä sillä hetkellä se numero yksi. Ilmeisesti näistä jutuista ei sitten kumminkaan tule mitään sen syvempää, koska nämä henkilöt aina unohtuu kun vaihtaa työpaikkaa.
Esim nykyisessä työoaikassa on eräs nainen josta mies puhuu hyvin monta jertaa päivässä. Hänen lomakuviaan pitää katsoa ja kommentoida, kaikki mitä tämä on tehnyt tai sanonut analysoidaann moneen kertaan kotona. Lisäksi aina on joku mikä näihin naisiin liittyvä asia mikä saa minut suuttumaan tai pahoittamaan mieleni. Esim olin ostanut itselleni paketin särkylääkkeitä (jalkojani särkee ajoittain öisin niin kovaa, että herään kipuun). Mies oli vienyt särkylääkkeeni töihin, että voi tarjota niitä tälle naiselle kun hänellä kuulemma särkee usein päätä. Samoin mies lainasi sateenvarjoani kysymättä ja oli antanut ko varjon tälle naiselle, kun hänellä ei ollut sateenvarjoa mukana ja ulkona satoi. Pieniä juttuja, mutta ärsyttää kun minun ostamiani asioita viedään tälle työkaverille jota en ole ikinä edes nähnyt, eikä minulta kysytä onko ok.
Tätä edellisessä työpaikassa miehellä meni ylitöiksi monella tunnilla, kun silloinen tietty työkaveri tarvitsi tukea milloin mihinkin, lohduttajaa, tarvitsi makutuomaria huonekalu liikkeisiin ja kirpputori kierroksille mukaan. Minun kanssani mies ei ole ikinä suostunut lähtemään huonekalu liikkeisiin vaan kaikki on ostettu niin, että minä olen näyttänyt kuvan mitä olen ajatellut ostaa ja se on maksettu puoliksi. Kirpparille en myöskään ole ikinä saanut miestä lähtemään koska eihän siellä ole muuta kuin huono ilma ja romua. Kerran suutuin tästä kunnolla kun olin jälleen kerran joutunut perumaan omat menoni, kun tämä työkaveri oli tarvinnut henkistä tukea eikä mies voinut tulla kotiin sovitusti lasten kanssa. Tästä mies suivaantui ja huusi minulle, että tämä työkaveri on hänelle numero yksi ja jos koitan rajoittaa heidän näkemisiään niin saan huomata olevani yksin. Loukkaannuin tästä aika pahasti, koska olivat tunteneet reilusti alle puoli vuotta. Juttu kuivui ilmeisesti siihen, kun tämä nainen muutti toisen työpaikan perässä toiseen päähän suomea eivätkä ole kai sen jälkeen nähneet kovin montaa kertaa. Miehenikin vaihtoi työpaikkaa aika nopeasti naisen muutettua, kun maailman parhaasta työpaikasta muuttui ykskas sellainen missä ei muuta ollutkaan kuin vikaa.
Sitä edellisessä ja sitä edellisessä työpaikassa vastaava eli aina mieheni löytää jonkun itseään selvästi nuoremman naisen josta tulee se elämän ykkönen.
Onko tämä miesten yleinenkin tapa? Ensin tämä harmitti, mutta nykyään osaan suhtautua asiaan niin, että näin kai se vain aina menee. Silti tulee ärsytyksiä kuten nyt tämä, että minun ostamani ja tarvitsemani asiat viedään kysymättä työkaverille.
|