Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 19:59:08

ei ehkä koskaan tule? Olen kerran töiden kautta tavannut miehen, jonka kanssa olisin voinut jutella ikuisesti kaikesta maan ja taivaan välillä, hän tuoksui nenään täydelliseltä ja ennen kaikkea pidin/pidän hänestä koska on todellinen herrasmies. Mies ihastui myös minuun ja sovimme ettemme pidä enää yhteyttä kun yhteiset työt loppuivat mikä oli miehen taholta ainoa oikea ratkaisu koska on hyvä mies. Joskus törmätään ja aina on yhtä ihana jutella, jouluna mies toivottaa hyvät joulut. Mutta pointtina etten ole koskaan kokenut yhtä toverillista, luontevaa ja hyvää oloa ja viihtynyt kenenkään seurassa yhtä hyvin. Toivon että löytäisin toisen sellaisen miehen. Kävin vastikään treffeillä, tosi mukava mies, juttua riitti, fiksun oloinen eikä sinänsä mitään vikaa. Näitä on vuosien varrelle mahtunut pitkä jono. Tapaili loppuu aina aloitteestani. Näistä enemmistö on ollut ennen kuin tapasin tuon kollegan. Nyt mietin että tuntuu typerältä antaa kivalle miehelle pakit, koska oikeasti kivoja on harvassa, se on tullut nähtyä. Mietin että löytyykö sellaista tunnetta ehkä koskaan enää, mitä tunsin tuota yhtä kohtaan. Sekava selitys, mutta pointtina ehkä, että etsinkö jotain mitä ei ehkä ikinä tule, vai antaako hyvälle tyypille mahdollisuus?

Lähettäjä: ei 
Päivämäärä:   8.11.25 20:03:49

Helpointa on olla yksin, miehistä ei ole loppupeleissä muuta kuin harmia ja vaivaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 20:04:38

No olin jo itse asiassa päättänyt olla yksin, mutta tämä puolituttu mies haki kotoa :D

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   8.11.25 20:05:05

Sä puhut nyt siitä että toi yksi tyyppi oli samanlainen kiva ja hyvä mies kuin muutkin, mutta teillä oli kemiaa ja se oli sulle biologisesti sopiva. Tuoksu vaikuttaa parinvalintaan valtavasti, tästä on tutkimuksia.

Joten ei, älä anna sellaiselle tyypille mahdollisuutta joka tuntuu kivalta kaverilta. Jos sitä kemiaa ei ole, sitä ei myöskään tule. Tai tottakai voit valita järkiliiton mutta itse en tekisi niin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 20:14:40

Ärsyttää että minua ovat vuosien aikana lähestyneet kymmenet miehet, mitta kun en vain ole tuntenut tuollaista tunnetta kuin tuota yhtä kohtaan pari vuotta sitten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 20:17:43

Tuli siis jotenkin tosi surullinen olo siitä että miksen lähes 40 ikään mennessä ole voinut kokea tuollaista tunnetta kuin yhden kanssa, kun osa käyttää kumppanin tosi helposti tai ihastuu jatkuvasti.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.11.25 20:19:51

En tyytyisi, älä sinäkään.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   8.11.25 20:20:42

Mulle taas riittäisi ennemmin se, joka ei saa päätä "räjähtämään" niinkään. Mitä enemmän tunteita, sitä enemmän tasapainoilua ja haasteita, sanoisin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   8.11.25 20:21:34

Miksi siis et pidä yhteyttä tähän 'hyvään'?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 20:23:56

Hän on naimisissa ja aikoo olla vastakin, heillä on kolme lasta. Sovittiin ettei ole oikein vaimoa kohtaan pitää yhteyttä muuten kuin ammatillisesti.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.11.25 20:25:04

Tokihan jotkut ovat vain varattujen perään, oletko tätä vaihtoehtoa miettinyt?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 20:25:27

Minun on ollut pakko todeta, että nuoruuden suuren rakastumisen jälkeen ei kukaan enää voi tuntua miltään. Tämä mies ei olisi halunnut minun kanssani mitään vakavaa, joten eipä meistä tietenkään mitään tullut ja hän löysi unelmakumppaninsa, joka oli kaikkea mitä minä en ole eli mitään mahdollisuuksia minulla ei olisi ollut muutenkaan.

Yksi suhde minulla on sitten ollut ja siihen menin vähän sillä ajatuksella, että jos parisuhteen haluan niin pakko on vain tyytyä siihen joka minut huolii. Mies oli kyllä ihan mukava, en tietenkään olisi sellaisen kanssa ollut jota olisin pitänyt jotenkin kamalana. Meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan monenlaisesta. Mutta hän tuntui kuitenkin enemmän kaverilta. Suhde lopahti sitten, mies jätti minut, en tiedä miksi, en varmaan minäkään ollut sitä mitä hän oikeasti olisi halunnut vaikka aloitteentekijä suhteessa olikin ollut. Nyt en enää edes kuvittele ryhtyväni minkäänlaiseen suhteeseen ja olen jo sen ikäinenkin, että harva tämänikäisestä naisesta tosissaan kiinnostuu.

Eli en tiedä. Kaikilla ei taatusti ole niin, että vain yksi ihminen olisi se johon voi rakastua, mutta minulla ilmeisesti on.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   8.11.25 20:34:53

Elämä on parempaa yksin kuin latteassa suhteessa. Lisäksi siinä on hyvin tilaa mahdolliselle uudelle rakkaudelle.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.11.25 20:35:21

Voithan aina kokeilla mutta itse odottaisin sitä täydellistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 20:35:36

Älä tyydy. Se ei ole reilua sinulle eikä se ole reilua hänelle.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   8.11.25 20:39:59

Sen neuvon annan, että Älä tyydy! Teet sillä vain molemmat onnettomiksi. Minä olen ollut suhteessa se enemmän rakastava osapuoli, ja menetin siinä melkein itseni ja mielenterveyteni. kesti vuosia päästä yli sydänsurusta, eikä se totaalisesti särkynyt sydän koskaan tule parantumaan täysin. Vaikka ne arvet ovat parantuneet, ne ovat sisimmässäni ikuisesti.

En kuitenkaan ole katkera, koska en voi uskoa, että se sille vähemmän rakastavalle osapuolelle on sen helpompaa, kun ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä tämä tarvitsee ja haluaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.11.25 21:07:07

Tee miten haluat. Jos haluat jonkun kivan miehen, ota se. Jos on parempi olla yksin, ole yksin. Minulle tämä valinta ei ole koskaan ollut vaikea.

Minkä takia ette sen ihanan miehen kanssa voi olla yhdessä? Onko jompi kumpi esimiesasemassa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.25 21:08:57

On naimisissa ja aikoo pysyä koko elämänsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 21:10:07

Jos se täydellinen mies on tyyliin naimisissa tai kuollut, niin sitten on selvää että jatkaisin elämääni, joko yksin tai jonkun toisen kanssa sen mukaan, tulisiko riittävän hyvää vastaan. Ihan kiva ei riitä, mutta en olisi periaatteesta ilman.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   8.11.25 21:53:15

Mulle kävi niin, että olin todella ihastunut ja tykästynyt yhteen mieheen, tapailtiin puoli vuotta ja erottiin hänen aloitteestaan (perheongelmia). Meni reilu vuosi, kun yritti palata takaisin luokseni. Suostuin tapaamaan pari kertaa, mutta minä en tuntenut miestä kohtaan enää mitään, pikemminkin ahdisti ajatuskin, että oltaisiin taas yhdessä. Vaikka mies on nyt paperilla ihan kiva ja muuta, mutta ei se riitä ja muutenkin jatkoin elämässäni eteenpäin ilman häntä.

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   8.11.25 22:09:36

Tämä yksi ainoa on loppupeleissä vain mielikuva.

Oletko välttelevää kiintynismallia?

Lähettäjä: xc 
Päivämäärä:   8.11.25 22:30:47

Ennemmin yksin kuin tyytyä johonkin. Ja jos alkaa seuraa kaivata, voi kehitellä jonkin kevyen suhteen jonkun ihan kivan kanssa, kunhan molemmat ovat tietoisia suhteen laadusta.