Lähettäjä: kohtukuolema 
Päivämäärä:   8.11.25 14:36:14

Kymmenen vuotta sitten koin kohtukuoleman. Tiedän ja ymmärrän että se ei ollut ainoastaan minun suru ja menetys vaan myös läheisteni. Vuosien varrella asia on pikku hiljaa "unohtunut" on tapahtunut paljon mm elämänkumppani on vaihtunut kuten myös koti jne. Odotamme nykyisen mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lasta ja kaikki on mennyt hyvin (edellisen syy ei voi tapahtua tässä raskaudessa) . Olen tähän saakka vienyt kynttilän hautausmaalla olevalle "muualla haudattujen muistolle" (kohtukuolleella ei ole hautaa tms) mutta nyt minulla on tullut sellainen vahva fiilis siitä että haluan päästää irti siitä muistosta ja unohtaa. Hän on osa entistä elämääni ei nykyistä enkä halua sitä meidän tai tulevan lapsemme "ristiksi". Äitini on nyt loukkaantunut tästä sitten :( Hänestä se on kuulemma väärin.
Toki hän saa käydä sytyttämässä kynttilän tms halutessaan mutta pyysin jättämään sellaisen omaksi tiedokseen.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   8.11.25 14:38:36

Ei ole vääriin päästää irti. Ja tuskin se koskaan edes unohtuu mutta voit kyllä keskittyä tähän päivään ja antaa menneiden olla. Onnea vauvasta, nauti siitä että kaikki on hyvin.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   8.11.25 14:46:50

Ei todellakaan ole väärin päästää irti. Aikaa on kulunut paljon, ja voi helpottaa omaa oloa se irti päästäminen.
Nauti nykyisestä elämästäsi, ja anna äitisi kommenttien olla omassa arvossaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 15:02:28

Ei ole väärin päästää irti. Se että päästät surusta irti ei tarkoita, ettetkö välittäisi hänestä, olethan murehtinut sitä jo 10vuotta. Haluat vaan tarjota itsellesi ja tulevalle lapsellesi iloisemman tulevaisuuden, joka kertoo myös välittämisestä. Äitisi voikin sitten painua muualle, on todella ilkeää syyllistää ihmistä joka on itse tämän läpi käynnyt, vain sinä voit kertoa itsellesi miten haluat edetä asian kanssa, jos haluat edetä elämässäsi niin sinulla on täysioikeus siihen. Äitisi tulisi kunnioittaa sinun toivetta. Sinun kengissäsi tekisin varmasti samoin kuten sinäkin.

Lähettäjä: Yks 
Päivämäärä:   8.11.25 15:10:05

Itse olen ajatellut ja vastaavan kokeneelle ystävälle sanonut, että kuvittele mitä se sinun lapsesi olisi toivonut sinulle? (Itselläkin on keskenmenoja, mutta 12 viikon kohdilla, mikä on ehkä ollut itselle helpompi käsitellä silti verrattuna paljon myöhempään menetykseen - toki kaikki on yksilöllistä aina.) Tai jos itse menehdyt, mitä toivoisit eloon jääneen läheisesi tekevän?

Haluaisiko hän muistettavan surun ”mistä kaikesta jäätiin paitsi” kautta ja tiettyinä ajankohtina ikään kuin murehtien? Ei varmasti. Hän olisi rakastanut sinua ja halunnut, että olet onnellinen ja nautit elämästäsi mahdollisimman paljon, hänenkin edestään. On ok muistaa, mutta mielummin ”kuolleenakin” niin päin, että elävien ilon hetkillä elävät ajattelisivat ehkä, että menehtynyt ilon hengessä mukana heidän ilossaan.

Ystävälleni tuo auttoi kovasti ja hän uskaltautui yrittämään uutta lasta & onneksi saikin pari (joilta myös ennakkoon seulottiin menehdyttävä riski heti alkuvaiheessa). Menehtynyt lapsi ei ole puheissa arjessa mukana, ei sytytetä kynttilöitä yms. Mutta ystävä mielessään joskus ajattelee, että kyllä menehtynytkin lapsi olisi nyt iloinen tai ylpeä perheestään, kun jotain kivaa tapahtuu perheessä.

Eli ajattelisin, että lapsesi olisi mahdollisuuden saadessaan sanonut sinulle rakkaudella, että tee juuri niin miltä itsestäsi tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos irti päästäminen tekee sinulle itsellesi helpottuneen olon ja auttaa sinua olemaan onnellinen, se sopii myös menhtyneelle lapsellesi.

Joku muu saa toimia toisin, jos se tuntuu hänestä paremmalta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   8.11.25 16:01:35

Ei todellakaan ole väärin päästää irti. Tuollainen asia ei unohdu mutta elämässä pitää mennä eteenpäin -varsinkin nyt kun vauva tulossa niin ota kaikki ilo irti siitä ja keskity tulevaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   8.11.25 16:05:58

Jos et vaan puhuisi asiasta mitään äitisi kanssa, että uskallat tehdä ihan omat päätökset.

Jokainen muistaa tavallaan menehtyneitä, vauvasta vaariin ! Toiset laukkaa hautuumaalla vielä satavuotiaina talutettavina ja vaikka kuinka usein ja toiset ei käy hautajaisten jälkeen siellä kertaakaan ja nämä eivät ole vertailukelpoisia muistamisen määrän kanssa.. Henkilökohtaisesti muistamisen ja ajattelemisen jokainen päättää ihan itse eikä ole siitä tai konkreettisista toimista kenellekään tilivelvollinen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.11.25 16:12:17

Saat päästää irti. Ja saat myöhemmin myös muuttaa mieltäsi, uudelleen ja uudelleen. Tapahtuma on osa elämääsi, toisinaan se voi olla pinnalla enemmän, toisinaan vähemmän, mutta se ei tarkoita, että hän on paininut kokonaan unholaan.