Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 07:48:09

Ensiksi haluan sanoa, että kyllä: KÄYN KYLLÄ TÖISSÄ. Teen 80 % työaikaa omasta halustani. Jaksan jotenkuten työpäivät läpi, mutta oikea elämä on työajan ulkopuolella. Niin varmasti kaikilla muillakin joo, mutta meneekö teillä suurin osa työpäivästä vain selviytymiseen? Siihen, että laskette tunteja ja minuutteja siihen, että koska pääsee pois?

Mulla on takana 2(-3) burnoutia. Ensimmäinen jo alaikäisenä (!!!). Tuo oli varmaan pahin. Siitä selvisin kuitenkin jollain tavalla ja räpiköin työelämässä ja yhden koulunkin läpi. Toinen romahdus tuli n. 3-kymppisenä, tuli hankala avioero siinä samalla ja kaikkea muuta kuormittavaa myös silloisessa työpaikassa.

Viime talvenakin olin ihan loppu. Siirryin tekemään tätä 80 % työaikaa ja se helpotti jonkin verran. Olen siis 34 v ja ollut työelämässä 14-vuotiaasta alkaen. Tehnyt siis koulun ohella todella paljon töitä nuorena. Hassua sanoa, että mulla on reilu 3-kymppisenä 20 vuoden työkokemus jo takana...

Työelämä ahdistaa minua melko paljon. Leposykkeeni ja verenpaineeni olivat vuosikausia jatkuvasti koholla sen takia, kunnes sain lääkkeen siihen. Olen siis ihan normaalipainoinen, että ei johdu ylipainosta tms. Vaan ihan työelämästä. Mutta ei työelämääkään voi lopettaa. Haaveilen lottovoitosta ihan oikeasti.

Ärsyttää kituuttaa pienellä palkalla, mitään ei ole ikinä jäänyt säästöön, kaikki on mennyt yllätys yllätys - elämisen kuluihin (ei ole ollut kumppania jakamassa menoja).

Olin juuri hetki sitten kipeänä ja voinko nyt sanoa ääneen, että minä nautin siitä kun sai olla kotona. Vaikka olin tosi kipeä ja se oli kurjaa, niin mieluummin olin kipeänä kotona kuin terveenä töissä. Kotona olen jotenkin ''turvassa''. Mulla ei ole kotona ikinä tylsää, vaikka asun pienessä asunnossa.

Ahdistaa maailmantilanne + oma elämäntilanne, ahdistaa hallitus, ahdistaa työelämän pakkotahtisuus. Mitään poispääsyä ei ole (paitsi se lottovoitto).

Mua ei oikeastaan hetkauta vaikka joku sanoisi mua laiskaksi. Koska tiedän etten ole laiska, todellakaan. Minua laiskaksi haukkuva ei ole koskaan nähnyt kuinka paljon olen kyllä tehnyt töitä jo nyt lyhyen elämäni aikana. :D

Osasairauspäivärahalle en oikein voi jäädä, koska tulot pienenisi entisestään. Nyt jo menen plus miinus nolla -tuloilla tän 80 % työajan kanssa. Sekin ahdistaa. Pitäisi jaksaa 5 päivää viikossa, jotta saisi enemmän palkkaa, mutta pää hajoaa siinä. Sit vaan kituutellaan.

En tiedä mikä tarkoitus tällä oli, lähinnä avautuminen ja omien ajatusten selvittäminen. Saa jakaa kokemuksia.

Jos meinaat haukkua, niin pliis, älä tee sitä. En tarvitse haukkuja just nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 07:58:41

”meneekö teillä suurin osa työpäivästä vain selviytymiseen? Siihen, että laskette tunteja ja minuutteja siihen, että koska pääsee pois?”

Kyllä. Ei mua kiinnosta työt. Niitä tehdään, koska on pakko. (Tähän seuraavaksi sitten kommentti: ei ole pakko tehdä!!1”

Mulla ei ole yhtään burn outtia takana, en ole masentunut, eikä mua ahdista. Teen 100% työaikaa, koska talous ei anna periksi tehdä vähemmän.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 08:00:33

. : Olet onnekas, kun et ahdistu etkä masennu!

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   8.11.25 08:04:45

Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Täysin samat ajatukset. Töitä paiskinut tauotta 18-vuotiaasta 40 v. asti. Monta burnista takana. Vaikka työnkuva sinänsä on mieluisa niin, lasken joka pvä minuutteja että pääsen pois. Lasken päiviä vapaisiin ja arkipyhiin. Ei kiinnosta mikään työ, mutta tehtävä on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 08:14:18

Kotoilu on ihanaa ja lepo on todella tarpeellista, hyvä että saat rauhoittua kotona vapaa-ajallasi! Ja olet hyvin järjestänyt työajan 80, kituuttaminenkin sujuu mukavammin kun tietää että se on oma valinta ja moni mukava asia on ilmaista. Elämässä on valittava mitä polkuja kulkee, vaihtoehtoja on monia ja olet jo osannut kuunnella jaksamistasi. Miettisin ehkä vieläkin enemmän mitä voisin vielä tehdä arjessa jaksamiseni eteen? Kuulostat herkältä ihmiseltä, onko työympäristössä jotain ärsykkeitä joita voisi häivyttää? Miten työmatkat? Tauot? Tahdin hiljentäminen jossain vaihessa? Ravinto? Vesi? Venyttely? Mikä toisi sinulle lisää iloa päivään?

Maailmassa on monenlaisia ihmisiä. Arvosta sitä mitä juuri sinä olet. Kirjoituksestasi huokuu että vähän pelottaa mitä täällä sanotaan, mutta vaikka mitä ikävää tekstiä ehkä tulisikin tähän alle- sinun ei tarvitse välittää niistä. Omannäköisen elämän elämiseen kuuluu sekin, että muilla ympärillä myös on omannäköistä ja toisenlaisia mielipiteitä. Pidä kiinni omastasi jonka olet kokenut sinulle hyväksi. Rauhallista tahtia jatkoon sinulle ja paljon pieniä päivittäisiä hyvinvointia lisääviä muutoksia!

Lähettäjä: Zet 
Päivämäärä:   8.11.25 08:16:03

Miksi elätte ahdistavaa elämää? Itse se elämä luodaan. Ja vaikka muuhun ei voisi vaikuttaa niin itseensä voi ja siihen miten asioihin suhtautuu.
Se, että elämä tähän asti on ollut kurjaa ja rankkaa, ei tarkoita että sen pitäisi olla sitä huomenna.
Millaisen elämän sä haluaisit? Millainen elämä ei olisi ahdistavaa sinulle?
Miksi lottovoitto olisi hyvä asia? Mikä maailmantilanteessa juuri nyt tekee sinun tästä hetkestä ahdistavan?

Lähettäjä: Brax 
Päivämäärä:   8.11.25 08:26:59

Ihan ensimmäisenä iso, lämmin halaus aloittajalle <3 Olet käynyt läpi paljon. Kukaan ei varmasti pidä sinua laiskana, älä ainakaan sitä pelkää - äläkä sinä ajattele niin itsestäsikään. Aidosti toivon, että olosi helpottaa vielä!

Mutta sitten tuohon yhteen viestisi kysymykseen;
” mutta meneekö teillä suurin osa työpäivästä vain selviytymiseen? Siihen, että laskette tunteja ja minuutteja siihen, että koska pääsee pois?”
Menee. Vihaan työtäni, mutta pakko tätä tehdä kun muutakaan ei ole tärpännyt (maisterin paperit ja ihan siis jopa oman alan töissä, mutta työpaikkani on minulle kamala). Ja tunnistan tuon helpotuksen tunteen, jos iskee vaikka flunssa ja saa olla kotona. Ei ole kokemusta burnouteista onneksi sentään.
Ja jos nyt anonyymipalstalla jos nyt vähän avaudun, niin oikeastaan koko elämäni muutenkin on vain heräämisestä nukkumaan pääsemisen odottamista. Ja nukkumaan päästessä ahdistaa jo se, että huomenna pitää taas herätä. Vaikka periaatteessa kaikki on hyvin eikä saisi valittaa. Ja siksi tunnen huonoa omatuntoa, että tunnen näin. Ulospäin näytän kyllä pärjäävältä ja näyttelen parhaani mukaan onnellista ja iloista ihmistä. Laittaudun joka päivä ja pidän hyvin tarkkaa huolta ulkonäöstäni, esitän aina iloista, tapaan ystäviäni paljon ja olen aktiivinen kyselemään kuulumisia ja kuuntelemaan heitä, harrastan paljon urheilua ja olen todella tarkka mitä syön yms elintavoistani, jne jne. Mutta sisältä olen ihan loppu ja tuntuu kuin vetäisin vaan kulissia päivästä toiseen, koska niin vaan täytyy tehdä. Koen että minussa on joku vika, kun en jaksa tätä mitä ns kaikki muut jaksaa, olen kuitenkin ’vasta’ 30 vuotias. Olen ajatellut paljon, että joku päivä tämä näytelmä minulta loppuu siihen, että vaan hyppään sillalta alas eikä kukaan tiedä miksi tein niin.

Lähettäjä: Qi 
Päivämäärä:   8.11.25 09:47:45

Tuohan se juuri uuvuttaa, jos pitää kulisseja ylläpitää eikä elä autenttisesti omana itsenään.
Tuolla oli toinen hyvä ketju, jossa kysyttiin jotain että miten neuvoisin nuorempaa itseäsi. Itselleni antaisin juuri sen neuvon että ole rohkeasti oma itsesi, älä pelkää ja välitä toisten mielipiteistä, kuuntele itseäsi aina ja kaikessa. Ja tämä ei tarkoita etteikö muilta voisi ottaa oppia, mutta sen pitää jotenkin tuntua itselleen oikealta.
Ikävän ja tylsän työn tekeminen on toki kuormittavaa, mutta jos jo edellisenä päivänä ahdistaa tuleva päivä, niin ensin se muutos on tehtävä omassa ajattelussa. Elämä on vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Ikinä ei tulevasta tiedä. Ikinä ei tiedä mitä mahdollisuuksia seuraava päivä tuo. Pitämällä mielen avoimena voi tulla vaikka mitä uusia ovia ja polkuja eteen, jotka vie elämän aivan uuteen suuntaan, jos sinne vaan uskaltaa lähteä. Moni ei uskalla, koska ahdistaa eikä välttämättä edes näe näitä mahdollisuuksia.
Muutoksen pitää tapahtua ensin oman pään sisällä. Enkä tällä tarkoita mitään yltiöpositiivisuutta. Kaikille tunteilla on merkitys ja niitä on hyvä kuunnella. Tunteet ovat kuin tienviittoja, jotka kertovat että missä mennään, miten tärkeää tämä asia minulle on ja miten paljon se merkitsee. Niitä ei tarvitse pelätä tai hävetä. Ja tunteet eivät ole muuta kuin oma reaktiosi kyseiseen tilanteeseen. Annatko tunteelle vallan viedä ja vaikuttaa päätöksiisi?
Itselleni auttaa seuraava: kirjoitan paperille tämän hetken tunteet ja mistä tunteet kumpuavat. Tunteiden sanoittaminen auttaa paljon ja joskus jo se auttaa tuomaan jonkinlaista rauhaa ja selkeyttä tilanteeseen. Usein ahdistuksen tunne kaventaa "näköalaa" ja on vaikea nähdä tilanteessa mitään hyvää tai mitään poispääsyä. Kuitenkin fakta on se, että tilanne ei ikinä pysy samana, muutosta tapahtuu aina. Ja me ei ikinä pystytä kontrollimaan asioita ja tapahtumia ympärillämme. Voimme lopulta vaikuttaa vain siihen miten suhtautumme ja miten itse toimimme.
Oikeasti elämä on siellä mukavuusalueen ulkopuolella. Muutos on pelottavaa, mutta pelottavampaa olisi se jos oikeasti olisi oman elämänsä vanki.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 10:34:12

Pisteelle: ''Miettisin ehkä vieläkin enemmän mitä voisin vielä tehdä arjessa jaksamiseni eteen? Kuulostat herkältä ihmiseltä, onko työympäristössä jotain ärsykkeitä joita voisi häivyttää? Miten työmatkat? Tauot? Tahdin hiljentäminen jossain vaihessa? Ravinto? Vesi? Venyttely? Mikä toisi sinulle lisää iloa päivään?''

- Kiitos ihanasta viestistä! <3 Olen kyllä aika herkkä ihmisenä. En vaan tykkää käyttää sitä sanaa 'erityisherkkä', koska sillä on niin negatiivinen kaiku, ja ihmiset ajattelee sen eri tavalla. Olen käynyt Kelan kuntoutuskurssit viime vuonna, se oli ihan ok juttu, mutta ei lopulta tietenkään poistanut koko ahdistusta. Lähinnä sai vertaistukea, että muillakin on kaikki yhtä huonosti jaksamisen suhteen.

Syön pääosin terveellisesti ja teen itse eväät töihin, syön myös riittävästi ja juon myös nestettä tasaisesti päivän aikana. Töissä pystyn hyvin pitämään 3 taukoa 8 h päivän aikana. Salilla aloitin nyt tauon jälkeen käymään, koitan vähintään 3 kertaa viikossa käydä. Siitä tulee hyvä ja vahva olo. En mieti työasioita salilla.

****
Zet, kysyit: ''Millaisen elämän sä haluaisit? Millainen elämä ei olisi ahdistavaa sinulle?
Miksi lottovoitto olisi hyvä asia? Mikä maailmantilanteessa juuri nyt tekee sinun tästä hetkestä ahdistavan?''

- Tuosta lottovoitosta heitän vastakysymyksen: Kysytkö tuota oikeasti tosissasi, vai luitko koko aloitusta? Kysytkö oikeasti tosissasi että miksi ihmiset haaveilee lottovoitosta?

- Maailmantilanteessa pelottaa monikin asia, niin sanotusti mielen taustalla. Muun muassa se, että pitäisi jaksaa vielä 67-vuotiaaksi töissä, eli tästä vielä 33 vuotta. Kolmekymmentäkolme hiton pitkää vuotta. Ei ole säästöjä mahdolliseen eläkkeeseen (eikä muutenkaan edes nyt), hallitus laittaa kaiken p-askaksi ja työoloja heikennetään.

- Nyt kun sanon tämän seuraavan, niin saan varmaan paskamyrskyn niskaani: Haluaisin elämän, jossa tekisin vaikka kahtena päivänä viikossa töitä, muuten kävisin salilla ja liikkuisin muutenkin enemmän, neuloisin, lepäisin, nukkuisin hyvin, ehtisin tekemään kaikki jutut rauhassa, vailla rahahuolia. Tätä raha-asiaa ei ehkä ymmärrä sellainen, jolla on joku 3 tonnin nettopalkka.

****
Brax: Kiitos sinunkin viestistä, se lämmitti mieltä. <3 Mulla on myös juuri tuo ajatus, että miten hitossa jotkut tuntuu jaksavan niin hyvin ja itse ei? Tiedän ettei saisi vertailla, mutta väkisinkin tulee ajatelleeksi asiaa. Lisäksi koko jaksamiskeskustelun yllä Suomessa on sellainen painostava tunnelma. Ei tässä ketjussa, mutta muuten. Haukutaan vain laiskaksi ja syyllistetään mt-perusteisista sairauslomista jne.

***
Qi: Olen etsinyt muitakin töitä lähialueilta, mutta niin kuin kaikki tietävät, nyt on todella huono työtilanne joka paikassa. Yhteen uuteen työpaikkaan mulla on ns. jalka oven välissä, mutta siinä on muita esteitä vielä välissä, enkä edes tiedä pääsisinkö sinne. Pitää vain odottaa vielä.

Lähettäjä: Xdf 
Päivämäärä:   8.11.25 10:45:46

"miten hitossa jotkut tuntuu jaksavan niin hyvin ja itse ei?"

Elämästä pitää aktiivisesti poistaa niitä omaa energiaa kuluttavia asioita, ihmisiä ja tapoja. Näitä on paljon muitakin, kuin vain se ikävä työ. Mieti tiheällä kammalla mitkä kaikki masentavat, kuluttavat ja syövät energiaa ja pyri niistä eroon.

Sitten mieti mitkä ovat niitä juttuja, jotka palauttavat sinua parhaiten. Mitä tekemällä saat lisää energiaa, hyvää oloa ja elämäniloa? Anna Perholla on hyviä podcasteja tähän liittyen, kuuntele ja lisää niitä palauttavia juttuja päiviisi.

(Tuo eläköitymisikä ei varmastikaan tule pitämään paikkaansa, se tulee olemaan enemmän. Turha laskea ja miettiä tuollaisia, keskity parantamaan tämän päivän elämänlaatua.)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.25 10:49:29

"Ahdistaa maailmantilanne + oma elämäntilanne, ahdistaa hallitus, ahdistaa työelämän pakkotahtisuus."

Oletko tietoisesti pyrkinyt pois näistä ahdistumisista? Niistä, joihin et voi itse mitenkään vaikuttaa? Koska niistähän sinun on aivan turha kasata elämääsi ja uuteen burnikseen lisäkuormaa koska et voi mitenkään niihin vaikuttaa.
Etsitkö ahdistumisten ja negan sijaan elämästäsi hyviä asioita? Kai siitä työstäkin edes jotain hyvää löytyy?

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 10:52:43

Xdf: ''Elämästä pitää aktiivisesti poistaa niitä omaa energiaa kuluttavia asioita, ihmisiä ja tapoja. Näitä on paljon muitakin, kuin vain se ikävä työ. Mieti tiheällä kammalla mitkä kaikki masentavat, kuluttavat ja syövät energiaa ja pyri niistä eroon.''

- Ymmärrän tämän ja tähän olen pyrkinytkin: poistamaan kaikki energiaa kuluttavat asiat ja ihmiset. Mutta totuus on, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Kun sattuu kohdalle vaikka hankala ex-mies jonka kanssa saa taistella kaikesta, se vie todella paljon energiaa. On siis vielä yksi ositettava asia joka pitäisi hoitaa, mutta toinen heittäytyy todella inhottavaksi eikä asialle voi just nyt tehdä mitään. V-ituttaa suunnattomasti että olen joskus tuollaisen ihmisen kanssa ostanut yhteistä omaisuutta. Tämä selviää ehkä aikanaan, mutta saattaa jäädä lainaa kummallekin vielä, mitä ärsyttää myös suunnattomasti.

''Sitten mieti mitkä ovat niitä juttuja, jotka palauttavat sinua parhaiten. Mitä tekemällä saat lisää energiaa, hyvää oloa ja elämäniloa? Anna Perholla on hyviä podcasteja tähän liittyen, kuuntele ja lisää niitä palauttavia juttuja päiviisi.''

- Mulla on paljonkin palauttavia asioita joka päivä. Esimerkiksi tuo sali, kumppanin kanssa oleminen (ei asuta yhdessä), nautin pienistäkin asioista täysillä joka päivä jne. Mutta kun se ei riitä. Aina se työelämä ja työpäivä / aikainen herätys siellä häämöttää nurkan takana.

''(Tuo eläköitymisikä ei varmastikaan tule pitämään paikkaansa, se tulee olemaan enemmän. Turha laskea ja miettiä tuollaisia, keskity parantamaan tämän päivän elämänlaatua.)''

- No tämäkin vielä! Me milleniaalit emme ikinä pääse (terveenä) eläkkeelle.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 10:58:09

''Oletko tietoisesti pyrkinyt pois näistä ahdistumisista? Niistä, joihin et voi itse mitenkään vaikuttaa? Koska niistähän sinun on aivan turha kasata elämääsi ja uuteen burnikseen lisäkuormaa koska et voi mitenkään niihin vaikuttaa.
Etsitkö ahdistumisten ja negan sijaan elämästäsi hyviä asioita? Kai siitä työstäkin edes jotain hyvää löytyy?''

- On tässä työssä jotain hyvääkin, joo. Olenko tietoisesti pyrkinyt pois näistä ahdistumisista, niin joo, tavallaan. Kun on paha tilanne, _eikä haittaa muiden työntekoa_, niin poistun työpisteeltä hetkeksi ja keräilen itseäni vaikka vessassa tai pukkarissa. Pidän ihan suosiolla vaikka pidemmän tauon jne. Pomoni tietää tilanteestani, mutta ei ole meidän toimipisteessä aina paikalla.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   8.11.25 11:01:42

Eläkeikä on nykyään nuoremmilla jo 70 ja varmaan nousee edelleen, moni ei tule koskaan pääsemään eläkkeelle. Veikkaan että aloittajan eläkeikä tulee nousemaan 75v :(

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   8.11.25 11:06:37

''Eläkeikä on nykyään nuoremmilla jo 70 ja varmaan nousee edelleen, moni ei tule koskaan pääsemään eläkkeelle. Veikkaan että aloittajan eläkeikä tulee nousemaan 75v :(''

Jep! Sitten monet kyselee, että mikä siinä (työ)elämässä muka ahdistaa. No mikäköhän. :D Se, ettei työelämä lopu IKINÄ.