|
Lähettäjä: Soila
Päivämäärä: 5.11.25 00:17:49
Minulla on lähipiirissä henkilö, joka kyselee uuteen ympäristöön, opiskelupaikkaan, toiselle paikkakunnalle jne. siirtyneiltä aina ensimmäisten kuulumisten joukossa, että "oletko löytänyt kavereita?"
Monien mielestä tuo on varmaan ihan normaali peruskysymys, uuteen paikkaan mennessä jokainen tarvitsee ja varmasti yrittääkin hankkia uudesta paikasta kavereita, melkein kaikki varmaan onnistuvatkin em. Tältä kannalta kyseessä on ihan normaali kysymys, kuulumisten vaihtoa ja huolenpitoa.
Itselleni tällainen kysymys on jotenkin tosi kiusallinen ja ahdistava. Kyllä, uusissa paikoissa yritän löytää kavereita ja usein onnistunkin, mutta en aina. Useamman kerran on ollut niitäkin tilanteita, että uusia tuttavuuksia tulee kyllä, mutta heti ei vaan löydy kavereita. Ajan kanssa tai jostain toisesta paikasta sitten löytyykin. En ole ekstrovertti, joten uusiin ihmisiin tutustuminen on lähtökohtaisesti hitaampaa ja i runsas hengailu ihmisten kanssa on myös kuormittavaa.
Ja minä koen tuon kaverikysymyksen jotenkin todella, todella, todella kiusallisena ja tungettelevana.
Kaverikysymyksestä tulee minulle olo, että hei haloo, tottakai yritän löytää kavereita, mutta se ei aina tapahdu sormia napauttamalla, eikä aina ole onnistunut. Tuollaiseen kysymykseen olisi joskus rehellinen vastaus ollut että ei, en ole löytänyt kavereita, vain tuttuja. En sellaista vastausta halua kuitenkaan sanoa ja kysymyksestä on tullut tosi iso huonommuuden tunne.
Miksi uusiin paikkoihin menneiden kuulumisia ei voisi kysyä vähän yleisemmillä ja avoimemmilla kysymyksillä? Sellaisilla, jotka jättävät vastaajalle mahdollisuuden itse päättää, mistä asioista haluaa kertoa ja miten. Uuteen paikkaan meneminen on aina omanlaisensa haaste ja stressaavaa muutenkin, miksi pitää vielä paineistaa tuollaisilla kysymyksillä, jotka viittaa siihen että jokaisen kuuluu löytää uudesta paikasta viikossa iso porukka sydänystäviä.
|