Lähettäjä: Argh 
Päivämäärä:   4.11.25 20:30:05

Mikä mussa on pielessä, kun liikunnasta ei tule hyvä olo? Olen aina liikkunut paljon, jopa liian paljon. Jaksan tehdä pitkäkestoisesti kaikenlaista, mutta kun lopettaa on olo väsynyt eikä ollenkaan sellainen hyvän iloinen. Lihasvoimaa vaativissa jutuissa iskee kipu ja tulehdus ylihuomenna. Kipu kestää viikon. Liikun silti luonnossa, koska se on kivaa se itse tekeminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.25 20:33:34

Ehkä juuri siksi että pusket liikaa. Otapa ihan stoppi, tee vain kävelylenkkejä (ei raskaita!) ja venyttelyä jonkin aikaa. Jätä nuo kipeyttävät hetkeksi pois.

Pitää löytää se liikunnan ilo, ja se ei löydy sillä että pakottaa ja hajottaa itseään.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   4.11.25 20:34:21

Kaikki eivät saa liikunnasta endorfiineja. En saa minäkään. En ole ikinä kokenut sitä hehkutettua liikunnan iloa.

Lähettäjä: Kuormitus 
Päivämäärä:   4.11.25 20:34:34

Liikut liian paljon, liian pitkäkestoisesti ja liian kovalla temmolla? Jos liikunta on liian kuormittavaa niin totta kai se tuntuu. Oletko kokeillut mitä lyhyempi, kevyempi yms. Liikunta vaikuttaa mielialaan. Huolehditko tarpeeksi nesteytyksestä, energian saannista ja levosta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.25 20:34:59

Osalla ihmisistä ei erity niitä onnellisuusaineita liikunnan ainaka, mistä se hyvä olo tulee. Vaikka tekisi täydellisellä tasolla juuri sopivan stimuloivasti muttei liian rankasti.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   4.11.25 20:38:59

. , just näin. Muistan yhä, kun käytiin miehen kanssa rankka rotkokiipeily Slovakiassa ja sen lopuksi vielä takaisin autolle. Mua vitutti, mies oli pähkinöinä, että siisteintä ikinä. Olihan ne maisemat ja kiipeilyt kivoja, mutta lähinnä innosti päästä pois. :D Jalat huusi pari päivää hoosiannaa. Liikunnasta en ole ikinä saanut iloa.

Lähettäjä: Kuormitus 
Päivämäärä:   4.11.25 20:39:03

. //Ei välity. Tosin luulin itse pitkään, että olen sellainen joka ei tunne hyvää oloa liikunnan jälkeen kunnes sitten lopulta löysin itselleni sopivan liikunta muodon eli vika oli tavassa liikkua. Toki toiset saa liikunnasta kuin liikunnasta hyvän olon tunteen eikä kaikki löydä liikunta muotoa josta tulee hyvä olo.

Lähettäjä: Siksi 
Päivämäärä:   4.11.25 20:40:44

Syitä on monia. Ei jaksa luetella. Pääasiahan on että et kuitenkaan lenkin tai muun liikunnan jälkeen kadu että lähdit tai teit!

Syitä tuohon että et koe hyvää oloa löytyy kyllä netistä kun etsii vaikka " miksi liikunnasta ei tule hyvä olo?"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.25 20:41:31

Siis kyllä minäkin pidän esim. ratsastamisesta, mutta ei siitä fyysisestä liikkumisesta hyvää oloa tule. Koen onnistumisia, joista voi tulla hyvä olo, mutta pelkästä lihasten käytöstä ei iloa tipu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   4.11.25 20:42:40

Kuormitus, useaa kymmentä lajia kokeilleena osa @!#$ vähemmän kuin toiset, mutta hyvää fiilistä en saa mistään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.25 20:44:48

Hesarilla oli joskus artikkeli jota linkkailin tänne mutta en enää löydä, siinä todettiin että osa ihmisistä ei saa liikunnasta endorfiineja ja osa saa niitä hyvin herkästi. Siis sanotaan uudelleen, osa ihmisistä ei koskaan ikinä milloinkaan saa liikunnasta endorfiineja.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   4.11.25 20:45:33

Teet liikaa, nestettäkin liian vähän?

Lähettäjä: Argh 
Päivämäärä:   4.11.25 20:51:07

Kiva, että on muitakin. Ja ne loput ei vaan tajuu endordiini köyhyyttä. Ei auta tekeekö vähän vai paljon.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   4.11.25 21:27:50

Minä saan aina liikunnasta migreenin. Siis sellaisesta jossa sykkeet nousee tai joutuu ponnistella. Tykkäisin käydä salilla ja juoksemassa mutta sitä kauheaa migreenisärkyä en jaksa.
Uimassa mun pää kuumuu niin että höyry nousee ja on ihan käsin koskiessa kuuma pää. Ja migreeni taattu siitäkin.
Enkä kyllä sen myötä saa liikunnasta mitään iloa ja hyvänolontunnetta

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   4.11.25 22:12:02

Jep, sama täällä, liikunnan paras puoli on se kun päääsee suihkuun ja sohvalle sen loputtua. Mut saa liikkumaan puhtaasti tavoitteellisuus, kun on jumppaohjelma niin vedän sen läpi vaikka hampaat irvessä koskase että pääsin tehtävän loppuun on mulle se ainoa motivointi asiassa. Toki teoriatasolla tiedän että pitkällä aikavälillä liikunta pitää mulla kivut poissa ja liikkuvuuden järjellisellä tasolla mutta yksittäinen liikuntasuoritus ei tuota mitään iloa.